Ilmoittautuminen kirjoittajaryhmiin keväälle 2023 on auki.
Tilaa on vielä 13-19-vuotiaiden sanataideryhmä Saniaisessa, 18-25-vuotiaiden kirjoittajaryhmä Ikaroksessa sekä aikuisten kirjoittajaryhmä Uraniassa. Ryhmiin kannattaa ilmoittautua nopeasti, sillä paikkoja on rajallinen määrä.
Löydät lisätietoja ryhmistä ja ilmoittautumisohjeet täältä. Tervetuloa mukaan!
Perjantaina 9.12. vietettiin NVL:n pikkujouluja, ja siellä julkistettiin Nuori Voima –palkinnon saaja. Lisäksi tilaisuudessa juhlistettiin Nuoren Voiman säätiön apurahansaajia sekä Nuoren Voiman avustajapalkinnon voittajia.
Nuori Voima -palkinto myönnetään tänä vuonna Mervi Kantokorvelle elämäntyöstä kirjallisuuskriitikkona.
Mervi Kantokorpi on kirjallisuuskriitikko, vapaa kirjoittaja ja merkittävä kirjallisuusalan vaikuttaja. Kantokorven kriitikonura alkoi 1980-luvulla, ja hän on kirjoittanut kritiikkejä Helsingin Sanomiin 2000-luvun alusta lähtien. Hän myös tehnyt pitkän uran kotimaisen kirjallisuuden tutkijana ja opettajana Helsingin yliopistossa, ja toiminut lisäksi taidehallinnossa kirjallisuustoimikunnassa. Kantokorpi on ollut mukana mm. Helsingin Sanomien esikoiskirjailijapalkinnon, Kalevi Jäntin palkinnon ja Runeberg-palkinnon raadeissa. Vuonna 2003 hän valitsi kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan.
Palkintoperusteissa sanotaan:
”Pitkäjänteisellä kriitikontyöllään Helsingin Sanomissa Kantokorpi on pitänyt uuden kirjallisuuden puolta. Hän on laatinut harkittuja, oivaltavia ja kirjallisesti ansiokkaita arvosteluja, joita on ilo lukea.
Kantokorpi on myös johdonmukaisesti toiminut tasa-arvon puolesta kirjallisuuskentällä. Kaudellaan kirjastoapurahalautakunnassa Kantokorpi on painottanut nuorten kirjailijoiden urien tukemista.
Kantokorven kriitikontyö on tuonut herkkävireisellä, huolellisella ja tarkalla tavalla 2000-luvun suomalaisen kirjallisuuden poetiikkojen monimuotoisuutta näkyväksi valtamedian ytimessä. Tässä(kin) suhteessa se on ollut suorastaan ainutlaatuista. Monet monimuotoistuneen ja monimuotoistuvan kirjallisuutemme ilmiöistä ja tekijöistä ovat saaneet ensimmäisen ymmärtävän ja kriittisen mediatilansa Kantokorven ansiosta. Hänen kirjoituksiaan luonnehtiva, moniin suuntiin avautuva uteliaisuus ja avoimuus on hyvin todennäköisesti osaltaan tarjonnut hedelmällistä kasvupohjaa myös kirjallisten muotojen kasvavalle, kunnianhimoiselle moninaistumiselle. Lisäksi se on tarjonnut tilaa sivistyneelle ja luovalle kirjallisuuskritiikille.”
Nuori Voima – tunnustuspalkinto jaetaan vuosittain ansioituneesta toiminnasta kirjallisuuden ja kulttuurin alalla. Palkintoa on jaettu vuodesta 1993 lähtien, ja sen myöntää kirjallisuusjärjestö Nuoren Voiman Liitto. Palkintosumma on 500 euroa.
Nuori Voima -lehden avustajapalkinnotmyönnettiin tänä vuonna Niina Holmille ja Carlos Lievoselle. Nuoren Voiman toimitus luonnehtii sekä Holmia että Lievosta lahjakkaiksi, paneutuneiksi ja näkemyksellisiksi tekijöiksi, joiden työn jälkeen voi aina luottaa. Nuoren Voiman avustajapalkintoa on jaettu vuodesta 1997 lähtien. Sen arvo on yhteensä 1 000 euroa.
Nuoren Voiman säätiön vuoden 2022 apurahat myönnettiin Elina Airiolle, Atte Koskiselle ja Sini Silverille. Hakijoita oli tänä vuonna 80. Apurahan suuruus on yhteensä 6000 euroa. Vuonna 1992 perustettu Nuoren Voiman Säätiö myöntää vuosittain nuorille kirjailijoille tarkoitettuja työskentelyapurahoja. Säätiön tarkoitus on tukea Nuoren Voiman Liiton toimintaa.
Tervetuloa Nuoren Voiman Liiton vuoden viimeisiin tapahtumiin! Kyseessä on todellinen superilta: kirjallisuussalonki Ääneen ja Nuori/Voima-klubi yhdessä paketissa. Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy, ja se järjestetään perjantaina 16.12. klo 17 Rosebud Sivullinen –kirjakaupassa (Kaisaniemenkatu 5).
Illan ohjelma:
17:00 KIRJALLISUUSSALONKI ÄÄNEEN
Joulukuun salongissa teemana on pohjoinen proosa. Salongin teoksissa liikutaan arktisen luonnon jylhissä maisemissa Kanadan tundralla ja Baffininsaarella, Norjan Ruijassa ja Islannin Reykjavikissa. Vieraina ovat kirjailijat Vilja-Tuulia Huotarinen, Petra Rautiainen ja Inkeri Markkula.
Vilja-Tuulia Huotarinen on useasti palkittu kirjailija, joka on asunut viime vuodet vuoroin Reykjavíkissa ja vuoroin Helsingissä. Häneltä on julkaistu runoutta ja proosaa, ja hänen teoksiaan on käännetty useille kielille. Uusin romaani Drive-in (Siltala, 2022) on Islannin kiviseen maisemaan sijoittuva, lyyrisen tunnelmallinen teos itsetuntemuksesta.
Petra Rautiainen on kotoisin Lapinlahdelta Pohjois-Savosta. Hän inspiroituu Lapin luonnosta ja on matkaillut arktisilla alueilla ympäri maailmaa. Rautiaisen esikoisteos Tuhkaan piirretty maa (Otava, 2020) voitti Savonia-kirjallisuuspalkinnon. Uusi romaani Meren muisti (Otava, 2022) sijoittuu 80-luvun Norjaan. Teoksessa limittyvät ekosysteemin muutokset ja trauma, jonka puristuksissa muotoutuu ihmisen ja Pohjoisen jäämeren välinen suhde.
Inkeri Markkula on Turussa asuva kirjailija ja pohjoisen luonnon tutkija. Tutkijan työssään hän on kulkenut pitkin arktista aluetta ja asunut aiemmin Lapissa, Islannissa ja Huippuvuorilla. Markkulan esikoisromaani Kaksi ihmistä minuutissa (Gummerus, 2016) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas. Toinen teos Maa joka ei koskaan sula (Otava, 2021) tutkii perhesuhteita, juuria ja kolonialismia Kanadan sulavilla jäätiköillä ja Suomen Lapin tuntureilla.
Ääneen-salonkia toteuttaa yhteistyössä Nuoren Voiman Liitto, Rosebud, Helsingin kaupunki. Kirjakaupan tapahtumatoimintaa tukee Kordelinin säätiö. Tapahtuma striimataan ja siitä jää tallenne Rosebudin omalle YouTube-kanavalla Sivullinen_Stage:lle.
18:00 NUORI/VOIMA-KLUBI: PELIT JA LEIKIT
Nuori Voima -lehden vuoden viimeisen numeron (pelit ja leikit) julkkariklubilla keskustellaan ilon säilyttämisestä vähälevikkisten kulttuurilehtien julkaisussa. Keskustelemassa ovat Tuli&Savun Paavo Kässi ja niin&näin:in Tytti Rantanen, ja keskustelua vetää Nuoren Voiman päätoimittaja Taija Roiha.
Uudessa Nuoressa Voimassa julkaistaan yhdysvaltalaisen beat-runoilija Harold Norsen runoja ensimmäistä kertaa suomeksi. Norse muistetaan eroottisen taiteen kulttuuriarvon ja homoseksuaalien oikeuksien esitaistelijana, ja hänen eroottisissa runoissaan Välimeren ja antiikin kulttuurit näyttäytyvät radikaaleina vastavoimina heteronormatiivisuudelle. Klubille vieraaksi saapuu suomentaja Niko Suominen, joka kertoo lisää Norsesta ja esittää runokäännöksiä.
Ohjelmassa on jälleen myös livekritiikkiä: kriitikko Maaria Ylikangas haastattelee kriitikko, kääntäjä Janne Löppöstä, ja keskustelun aiheena ovat ”Villielämää – nuoren galicialaisen runon antologia” (toim. Rita Dahl, Kustannusliike Parkko 2022) sekä ”Kerran olin taivaan suolajärvi – liiviläisen nykyrunouden antologia” (toim. Olli Heikkonen, Aviador 2022).
Lisäksi klubilla jaetaan Nuoren Voiman vuoden 2022 avustajapalkinnot.
Kirjallisuussalonki Ääneen on uusi, noin kuukausittainen matalan kynnyksen kirjallisuustapahtuma Rosebud Sivullinen –kirjakaupassa (Kaisaniemenkatu 5). Salongit luovat ajankohtaista kirjallisuuskeskustelua, tuovat esiin tuoreita ääniä, kutsuvat vähälevikkisen kirjallisuuden äärelle ja keräävät kirjallisuuden ystäviä yhteen. Tapahtumissa keskustellaan ja luetaan ääneen.
Marraskuun salongin aiheena on autofiktiivinen runous, ja se järjestetään perjantaina 25.11. klo 18 alkaen. Kirjailijavieraina ovat Susi Nousiainen, Nelli Ruotsalainen ja Hanna Storm, ja heitä haastattelee kriitikko Vesa Rantama.
Susi (Emil Mikael) Nousiainen on Näsijärvelle asettunut kirjoittaja, jonka runous käsittelee (trans)maskuliinisuutta, eläimyyttä, muodonmuutoksia ja sosiaalisia koodeja.
Nelli Ruotsalainen on runoilija, joka juhlistaa häpeilemättä omaelämäkerrallisuuden poliittisuutta ja nivoo näin taiteensa feministiseen omaelämäkerralliseen perinteeseen.
Hanna Storm on Turussa asuva runoilija, jonka teksteissä tarkastellaan mm. ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia, identiteetin muodostumista sekä ihmisen ja lemmikin suhteen problematiikkaa.
Tapahtuma alkaa klo 18 ja kestää noin tunnin. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Keskustelu striimataan Rosebud Sivullisen omalle YouTube-kanavalle (https://www.youtube.com/c/sivullinenstage/videos).
Lämpimästi tervetuloa!
Yhteistyössä Nuoren Voiman Liitto, Rosebud, Helsingin kaupunki. Kirjakaupan tapahtumatoimintaa tukee Kordelinin säätiö.
Goethe-Institut Finnland järjestää yhteistyössä Nuoren Voiman Liiton kanssa kirjailijaresidenssin saksaksi kirjoittaville kirjailijoille vuodelle 2023. Haku on nyt auki ja se kestää 27.11.2022 saakka.
KENELLE?
Residenssiä voivat hakea Saksassa työskentelevät kirjailijat, jotka ovat julkaisseet vähintään kaksi saksankielistä teosta (kaunokirjallisuus ja/tai runous). Residenssin tarkoituksena on luoda ja syventää yhteyksiä suomalaisten kirjailijakollegoiden ja kirjallisuusalan toimijoiden kanssa.
KESTO JA AJANKOHTA
Residenssi kestää neljä viikkoa elo-/syyskuussa 2023 sopimuksen mukaan.
MITÄ RESIDENSSIOHJELMA KATTAA?
Goethe-Institut Finnland maksaa 1500 euron stipendin, järjestää majoituksen Helsingissä sekä korvaa matkan Helsinkiin ja takaisin.
RESIDENSSIN KUVAUS
HAKEMINEN
Residenssin hakuaika on 26.10.-27.11.2022.
Hakemukset tulee lähettää sähköpostilla osoitteeseen kultur-helsinki@goethe.de viimeistään 27.11.2022. Vain hakuaikana saapuneet hakemukset huomioidaan.
Liitä hakemukseen:
Mikäli haluat raportoida residenssistä sosiaalisessa mediassa, mainitse some-kanavat hakemuksessasi.
Tieto valinnasta/hylkäämisestä annetaan hakijoille 13.1.2023 mennessä.
YHTEISTYÖKUMPPANIT
Goethe-Institut Finnland valitsee residenssikirjailijan yhdessä suomalaisen kirjallisuusjärjestön Nuoren Voiman Liiton kanssa. Myös tapahtumat ja residenssin ohjelma suunnitellaan yhdessä.
Yhteyshenkilö ja lisätiedot
Lena Kingelin, lena.kingelin@goethe.de
66:nnen kerran järjestetyn J. H. Erkon kirjoituskilpailun on voittanut Helsingissä asuva Pauliina Kallio. Toiselle sijalle sijoittui Maria Bešlić Oulusta, ja jaetulle kolmannelle sijalle sijoittuivat Pihla Tammisto Helsingistä ja Mirjami Sirén, joka on kotoisin Oulusta ja asuu Kauniaisissa. Kilpailulajina oli proosa. Tulokset julkistettiin Helsingin kirjamessuilla Töölö-lavalla torstaina 27.10.
Kilpailuraadin muodostivat tänä vuonna kirjailijat Magdalena Hai ja Harry Salmenniemi, opiskelija Johannes Helama Kallion lukiosta sekä raadin puheenjohtaja, kirjailija Hanna-Riikka Kuisma. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 182 tekstiä.
Alla voittajat esittäytyvät ja voit lukea näytteet heidän kilpailutöistään.
Ensimmäinen sija: Pauliina Kallio
Tutkiva, lyyrinen, tarkka.
Suodatan ja tiivistän elämää. Proosa mahdollistaa fiktion, esseen ja omaelämäkerrallisen tekstin yhteen kietoutumisen. Beat-kirjallisuuden rytmi elää rakenteessa ja työntää tekstiä kohti proosarunoutta. Sen muoto muistuttaa kehon virittyneisyydestä ja ajattelun fragmentaarisuudesta. Jännite purkautuu laulun kaltaisena.
Nojaan autoteoreettiseen kirjoittamiseen, jossa tutkimustieto historiallisesta traumasta taustoittaa henkilökohtaista. Trauman käsittely tapahtuu arkisen kerronnan tasolla, pienissä hetkissä, joissa todellisuutta luodaan. Kipu, addiktio ja räävittömyys synnyttävät kepeyttä, kun ymmärrys ylisukupolvisesta jatkumosta kasvaa.
Sitaatti:
“Kerrostalo sijaitsee katoavan kylän keskustassa, puisen kirkon varjossa. Kirkon kyljessä toimii Lapinlahden sairaalan ruumishuone, mummin olohuoneen ikkunasta näkyvät krematorion rautaovet. Minulla on tästä lyhyt matka tuohon tien toiselle puolelle, nauraa mummi. Se on harvoja kertoja, kun näen hänen hymyilevän.”
Toinen sija: Maria Bešlić
Intuitiivinen, pohdiskeleva, rehellinen.
Kirjoitan proosaa, koska kertomani tarinat asettuvat luonnostaan proosan muotoon.
Ajattelen, että metatasojen avulla on mahdollista rikkoa totuuden illuusio, josta fiktion lumous yleensä syntyy. Metataso kääntää tarinan peilin nurin: se pakottaa lukijan kyseenalaistamaan tekstin ja pohtimaan, mikä tasoista on varsinainen kertomus. Metatasot ovat keino leikitellä kertomuksen ”totuudella”, jos sellaista voi ylipäänsä olla olemassa. Koska novellini käsittelee totuuden ja kertomuksellisuuden kaltaisia teemoja, oli luonnollista upottaa se jo olemassa olevaan diskurssiin, joka heijastuu tekstini kirjallisuusanalyyttisissä pseudoteksteissä.
Sitaatti:
“Tieto on tosi uskomus. Yhtäkkiä muistin hänen sivuprofiilinsa elämänkatsomustiedon tunnilla lukion toisen vuoden keväällä, kun talvi oli jo taipunut väistämättömään häviöönsä. Aurinko oli sytyttänyt hänen hiuksensa liekkeihin, hänen silmänsä läpi paistoi valo tyhjänä ja vihreänä kuin uupunut viestinviejä Marathonin taistelussa. Sitten tulivat muut muistot valoa täynnä, sekunneissa valottuva filmi, lumisokeudelta suojaava viilto kaarnanpalassa, kielletyt leikit ja pimennetyn huoneen lattialla vääntelehtivät kehot, roskakanavan dokumentin siamilaiset kaksoset, joiden sydämet olivat ehtineet kasvaa yhteen ennen väistämätöntä leikkausta, joka irrottaisi heidät toisistaan.”
Jaettu 3. sija: Pihla Tammisto
näpyttelen vampyyrikomediaa puhelimelleni
Omituinen kysymys. En osaa kirjoittaa runoja.
Kirjoitan ja luen paljon fantasiaa, sillä nautin mystisestä ja selittämättömästä: taianomaisesta. Kirjoittaessa raja yliluonnollisen ja realistisen välillä menettää merkityksensä, sillä kun nostaa yliluonnollisen ja realistisen pois, jäljellä on yhtä kaikki tarina. Itselleni merkittävin ero realistisen tarinan ja yliluonnollisen tarinan välillä on lopulta lukijan suhtautuminen.
Etiäislintua varten tein paljon taustatutkimusta luodakseni tunteen siitä, että tämä voisi olla totta. Tarinassa oli kuitenkin alusta asti paikka elämän ja kuoleman rajamailla. Selittämätön antoi minulle mahdollisuuden kirjoittaa Etiäislintuun pelko ja toivo tavoilla, joille Tapanilla on sanat. Ehkä yliluonnollinen on Tapanin tarinassa vain toive siitä, ettei yliluonnollista tarvittaisi.
Luulisin.
Olen ensisijaisesti tarinankertoja. En voi vannoa, että mikään tästäkään oli totta. Joskaan en väitä tarinan ja toden poissulkevan toisiaan.
Mitä taas teemojen käsittelyyn tulee, ollakseni hiukan dramaattinen: en päättänyt käsitellä niitä, ne tulivat ja käsittelivät minut. Ja jos ne päättivätkin tehdä sen pienessä veneessä elämän ja kuoleman rajamailla, kuka minä olen niitä siitä kyseenalaistamaan?
Sitaatti (Etiäislintu):
“Kireys helisi kansilla, kun laiva ennen aamukahdeksaa lähti joutuisasti pitkin jäästä paljastanutta ränniä, piippu tuprusi, syöksi muutaman iloisen liekinpätkänkin lumituiskuun. Linnun katse tuntui muuttuneen painostavammaksi, myrsky heijastui sen valkeista silmistä ja kun olimme hyvän matkaa sataman ulkopuolella, kapteeni yritti ampua sen itse. Laukaukset kajahtelivat kansilla, saivat ihmiset säpsähtelemään ja linnun tepastelemaan paikoillaan aivan kuin se olisi nauranut meille. Älä pelkää, käskin itseäni ja kiristin hampaani yhteen. Se on pelkkä lintu. Talvi on kylmä, ehkä se on eksynyt tänne Siperiasta. Mietin, kuinka se kaikki hävettäisi ja naurattaisi minua palattuani Helsinkiin, mutta silti muiden mentyä sisään, astuin lipputangon luokse ja yritin ravistella linnun liikkeelle. Se vain tuijotti nokkaansa pitkin.”
Jaettu 3. sija: Mirjami Sirén
Intuitiivinen, seikkaileva, analyyttinen.
Kirjoitan proosaa, koska haluan kuvailla teksteissäni keskusteluja, toimintaa, ristiriitaisuutta ja muutosta. Kirjoitan mielelläni tarinoita, joissa on useita eri näkökulmia ja haluan antaa äänen erilaisille henkilöhahmoille.
Proosassa minua viehättää eheiden, suurien kokonaisuuksien luominen, joissa pikkuhiljaa paljastuu jokin salaisuus tai mysteeri. Nautin lyriikan kielen ja muodon yhdistämisestä proosaan, ja Perintö-novellissani kokeilin runon asettelun yhdistämistä novelliin.
Vesi esiintyy novellissa toisaalta uhkana ja erottajana, toisaalta yhdistäjänä. Alussa päähenkilö Jasper kävelee jään päällä ja kuvittelee kaikkea sitä, mitä pinnan alla on. Jää on suojaava kuori, ja hän pelkää menneisyyden kipuja, jotka lymyävät kuoren alla. Samaan aikaan hän myös haluaisi, että meri sulaisi, jotta hän pääsisi käsiksi menneeseen. Jää ei kuitenkaan sula pakottamalla, vaan ottaa oman aikansa.
Kun jää lopulta sulaa ja Jasper pääsee tutkimaan mennyttä veljensä kanssa, hän ymmärtää itseään ja perhettään paremmin. Sula vesi yhdistää hänet vuosia sitten kuolleeseen äitiinsä yllättävällä tavalla.
Sitaatti (Perintö):
“Valo saartaa. Bussipysäkillä ei ole katosta, vain likaisesta, auratusta lumesta törröttävä tolppa.
Kuukausi on kulunut. Selaan puhelimen kalenteria, joudun pyyhkäisemään sitä sormellani liian monta kertaa. Sinä sanoit, että voisimme mennä takaisin viimeistään kesällä. En kehtaa ehdottaa, että yrittäisimme jo aiemmin. Rasiaa kahlitseva jää saattaisi sulaa vaikka sytkärillä tai kuumalla vedellä. En kehtaa myöskään kysyä, muistatko jo.
Voisin mennä saareen yksin. Olen jo monta kertaa käynytkin
rannassa,
ottanut askelia jäällä
jähmettynyt
ottanut askelia
kääntynyt pois.”