Vuosittain jaettava Nuori Voima -palkinto on myönnetty näyttelijä ja käsikirjoittaja Noora Dadulle. Palkinto myönnetään Dadun työstä käsikirjoittajana, näyttelijänä ja kirjailijana.
Minun Palestiinani -monologi kahdelle näyttelijälle sai kantaesityksensä vuonna 2015, ja sitä kommentoiva Fail – virheellinen esitys vuonna 2016. Minun Palestiinani ja Fail ilmestyi kirjana Teatterin Uuden Alkukirjaston julkaisemana vuonna 2022. Näytelmien julkaiseminen kirjallisuutena osoittaa, miten tuoretta ja tarkkaa tekstien taiteellinen ja yhteiskunnallinen ajattelu on.
Minun Palestiinani ja Fail on osoitus kirjallisuuden ja taiteen mahdollisuudesta toimia erityisellä tavalla kriittisenä, informatiivisena ja monisyisenä puheenvuorona kaikkein kipeimpien ja akuuteimpien ajankohtaisten tapahtumien hetkillä. Teospari on moniaineksinen, kriittinen, itsekriittinen, koominen, järkyttävä; se tarjoaa sekä tarpeellista perustietoa Palestiinasta, ettätärkeää pohdintaa taiteen rooleista, mahdollisuuksista ja rajoista.
Noora Dadun teospari näyttäytyy muodoltaan kiehtovana ja avaavana. Julkaisu lisää keskusteluyhteyttä kirjallisuuden, teatterin ja esitystaiteiden välillä, ja tuntuu myös asettuvan dialogiin esimerkiksi kokeellisen ja hybridisen nykyesseen kanssa. Se on osoitus suomalaisen kirjallisuuden monimuotoisuudesta ja samalla lupaus ja ehdotus tuon monimuotoisuuden jatkuvasta lisääntymisestä.
Noora Dadu on myös yhteiskunnallisesti kantaaottava taiteilija, jolla on kyky puhua täsmällisesti ja pitkäjänteisesti. Hän on käynyt aktiivisesti keskustelua muun muassa suomalaisen teatterin roolituksista: Kenen ruumis näyttämöllä näkyy, minkälaisia hahmoja pidetään ihmisinä, ketkä kuuluvat “meihin”?
*
Nuori Voima -tunnustuspalkinto jaetaan vuosittain ansioituneesta toiminnasta kirjallisuuden ja kulttuurin alalla. Palkintoa on jaettu vuodesta 1993 alkaen, ja sen myöntää Nuoren Voiman Liitto. Palkintosumma on 500 euroa.
Valinnan teki Nuoren Voiman Liiton hallitus, johon kuuluvat Tuukka Pietarinen (pj), Milka Luhtaniemi (vpj), Maija Alander, Matias Loikala, Henrik Pathirane, Katja Raunio, Stina Saari,Jouni Teittinen, Eeva Turunen, Taneli Viljanen, Jenna Viro ja Maaria Ylikangas.
Versopolis on vuodesta 2014 toiminut eurooppalainen runoushanke. Mukana hankkeessa on 37 eurooppalaista runofestivaalia, joista yksi on Runokuu. Versopolis nostaa ja tukee uusia eurooppalaisia runoilijoita mm. julkaisemalla ja kääntämällä heidän töitään sekä auttamalla heitä verkostoitumaan ja pääsemään esille Euroopan eri maissa.
Nuoren Voiman Liitto lisää vuosittain kaksi runoilijaa Versopoliksen tietokantaan. Runot käännetään englanniksi ja sekä alkuperäiset että käännetyt runot ovat Versopoliksen verkkosivuilla vapaasti luettavissa. Vastavuoroisesti saamme kaksi ulkomaista vierasta Runokuu-festivaalin ohjelmaan. Osana Versopolis-toimintaa ovat myös käännösvihot, joihin painetaan vierailevien esiintyjien runoutta ja jaetaan ilmaiseksi Nuoren Voiman Liiton tapahtumissa.
Vuoden 2023 runoilijat ovat Stina Saari ja Tiina Lehikoinen. Valtaosan runojen käännöksistä on kääntänyt Matias Loikala. Kirjailijoiden työtä taustoittavat esseet on kirjoittanut Maija Alander.
Stina Saari (s. 1992) on Seinäjoelta kotoisin oleva kirjailija ja performanssitaiteilija, joka asuu nykyisin Helsingissä. Saari on julkaissut kaksi teosta. Esikosteos Änimling (2018) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi ja voitti Tanssiva Karhu -runopalkinnon (2019). Toinen teos onninno (2023) julkaistiin tänä syksynä. Saari on opiskellut Helsingin yliopistossa ja viettää aikaa tanssien ja kuvataiteen parissa.
Tiina Lehikoinen (s. 1982) on genrerajoilla viihtyvä kirjailija ja kuvataiteilija. Lehikoinen on julkaissut kuusi runokokoelmaa, joista Sitruunalumilyhtyjä (2008) voitti Vuoden aforismikirja -palkinnon, Samaan aikaan toisaalla (2013) oli Tiiliskivi-palkintoehdokkaana, Multa (2016) Tanssiva Karhu -palkintoehdokkaana ja Terra Nova (2019) sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Lehikoisen viimeisin teos esseistinen romaani Punelma (2022) oli Runeberg-palkintoehdokkaana. Kaunokirjallisuuden ohella Lehikoinen on toimittanut runous- ja kirjallisuuslehtiä, kirjoittanut esseitä ja oppikirja-artikkeleita, toimittanut kirjoja ja opettanut luovaa kirjoittamista useiden vuosien ajan. Lehikoinen on koulutukseltaan filosofian ja kuvataiteen maisteri. Hänen seitsemäs runokokoelmansa ilmestyy keväällä 2024.
Versopoliksen nettisivuille on koottu laaja valikoima projektiin osallistuneiden runoilijoiden tekstejä laadukkaine käännöksineen. Aiemmin Suomesta valituista runoilijoista Versopoliksessa on jo mukana Niillas Holmberg, Johanna Venho, Sanna Karlström, Eino Santanen, Pauli Tapio, Maria Matinmikko ja Susinukke Kosola. Lisäksi sivuilta löytyy muuta kirjallisuusaiheista sisältöä, kuten runouden uusimpia tuulia tutkiva podcast-sarja.
Haku Nuoren Voiman Liiton kirjoittajaryhmiin keväälle 2024 on nyt auki! Tule mukaan Saniaisen (13-19), Uranian (18+), Ikaroksen (18-35) tai Daidaloksen (25+) toimintaan.
Lue hakuohjeet ja ryhmien tarkemmat kuvaukset täältä!
Vuoden 2023 J. H. Erkon kirjoituskilpailun on voittanut helsinkiläinen Hermanni Härmälä. Raadin mukaan Härmälän runoissa ”kokemuksellisuus, omalakinen suhde kieleen ja ekokriisiteeman käsittely yhdistyvät kiinnostavan nipistävästi toisiinsa”.
Toiselle sijalle sijoittuivat Henri Parski Turusta ja Heini Hermunen Helsingistä, ja jaetulle kolmannelle sijalle Lassi Sippola Tampereelta ja Pyry Rämö Espoosta.
Kunniamaininnat saivat Rico Muranen, Otso Venho ja Saara Tuominen.
J. H. Erkon kirjoituskilpailu järjestettiin tänä vuonna 67. kerran, kirjallisuuden lajina oli tänä vuonna runous. Kilpailuun osallistui 161 alle 30-vuotiasta kirjoittajaa. Palkinnot myönnettiin Helsingin kirjamessuilla Töölö-lavalla torstaina 26.10.2023.
Kilpailuraadin muodostivat tänä vuonna kirjailijat Mikael Brygger,Tiina Lehikoinen, Kallion lukion opiskelija Sade Alanko sekä raadin päätuomari, kirjailija Maria Matinmikko.
(Lisäys: kunniamainittujen nimet lisätty jälkikäteen.)
Voittajat esittäytyvät
1. sija, Hermanni Härmälä
Kuva: Hermanni Härmälä
Kuvaile itseäsi kirjoittajana.
Pidän siitä, kun maailma väistyy lukiessa. Kirja häviää ja alan nähdä jotain muuta. Kai sekin nähty on osa tätä maailmaa. Tiedän vain olevani ahnas tällaiselle luetusta nousseelle kuvallisuudelle. Sama voi tapahtua toisinkin aistein. Eiväthän näkyvän piiriin kuuluvat ilmiöt ole lopulta meille pelkästään silmin. Haen kirjoittaessa näitä kohtia, joissa kirjoitus muuttuu kokemukseksi. En ole varma miten sen teen tai löydän, mutta suuri osa siitä lienee kielen kuuntelua. Se voi tapahtua lukemalla muita tekstejä tai pelkästään aikailemalla yksittäisen sanan äärellä. Teksti ikään kuin hakee itse itseään. Kun materiaalia on, alkaa kirjoittavan ihmisen kauhein aika – editoiminen. Sattuu selkään ajatella, että tekstiä pitäisi saattaa valmiiksi ja väittää tietävänsä, miten muut sitä tulevat lukemaan. Editointivaiheessa olen niin tuomittu pelkistämään, että luulen pitäväni runsautta kiinnostavana vain, jos se on ruhjottu ja rajattu taiten. Valkoinen tila runojen ympärillä voi olla epäonnistunutta samoin kuin itse teksti. Lopulta on unohdettava kaikki totutut mieltymykset, sillä kirjoittaminen on myös tutuille kirjoitusasennoille allergisoitumista, jotta jokin ennenlukematon voisi saada tilaa kehkeytyä. On luotettava koettamiseen ja epäröitävä. On luettava uudestaan.
Miksi kirjoitat juuri runoja?
Se mitä minä ymmärrän runoudeksi, aiheuttaa aistiharhoja sekä muutoksia havainnossa, ajattelussa, tunteissa ja tajunnantilassa. Tuo lajityyppi on siis aineeton hallusinogeeni, joka voi ottaa silti materiaalisen muodon. Kirjamuodossa se maksimoi lukijan tietämättömyyden seuraavan aukeaman sisällöstä. Runous on myös se kenttä, jossa kokeellisuus eniten ilakoi. Nämä kaikki ovat niitä jännitteitä, joiden takia kirjoitan juuri runoutta. Olkoonkin, että runoudeksi kutsumani on joskus joidenkin mielestä lyhytproosaa, aforistiikkaa tai fragmentteja.
Palkintoraati toteaa mm. näin: “runoissa kokemuksellisuus, omalakinen suhde kieleen ja ekokriisiteeman käsittely yhdistyvät kiinnostavan nipistävästi toisiinsa. Tekijä kuorii rajujen ja pehmeiden kielikuvien yhdistelmästä omaperäisen, tutun tuntemattoman maaston, jossa on tihkuvan lumoavaa kulkea.” Miten itse kuvailisit luonto- ja ekokriisiteeman merkitystä kirjoittamisessasi? Minkälainen vaikutus näillä teemoilla on käyttämääsi kieleen?
Tunnistan miksi palkintoraati luonnehtii runojen käsittelevän ekokriisiä, mutten koskaan kirjoittanut siitä. Uskon, että se on kirjoitusprosessin ulos pakottama teema. Selvemmin sanottuna osan kirjoitusprosessiani voi ymmärtää kuvanveistona; materiaalien yhteyksiä on punnittava, eikä edeltäkäsin voi estää itseään saattamasta jotain yhteen. Aihe siis aiheutuu. Täten runoissa inhimillisen törky ja hurma on luonnon lävistämää ja toisinpäin. Ehkä joskus opimme hengittämään muovia. Osaammehan jo pukeutua siihen.
On vielä kysyttävä: Vaatiiko tämänkaltaisen runouden kirjoittaminen vahvaa luontosuhdetta? Onko juuri kieli se mekaniikka, joka antaessaan nimen asioille, etäännyttää meidät maailmasta? Eikö silloin juuri kielen kautta voisi löytää sellaisia kohtia, jotka syöksevät meidät takaisin maailmaan? Voisiko runous uudelleenohjelmoida meidät kiinni kestävämpään luontosuhteeseen? Kysyn, enkä ehkä halua edes tietää. Omakin luontosuhteeni on niin nurja, että suurin luontokokemukseni sijoittuu avohakkuulle. Luulen, ettei tämä kerro pelkästään minusta vaan meistä.
Jaettu 2. sija, Henri Parski
Kuva: Taru Puustjärvi
Kuvaile itseäsi kirjoittajana.
Kirjoittajana työskentelen useanlaisten projektien, versioiden ja päivitysten äärellä.
Nautin/Kärsin kirjoittaessani pääosin eriasteisesta hyperfokuksesta. Luovat prosessit saavat tukea lisäksi akateemisista opinnoista ammattikirjailijoiden ohjauksessa. Kirjoittamisen viimeisimmät vaiheet ovat tuottaneet tekstikokonaisuuksia, joita työstän parhaillani käsikirjoituksiksi.
Miksi kirjoitat juuri runoja?
Runouden suhteen omat lähtökohtani kiertävät mutkaa itä-Suomen lähiöistä eräänlaisena sivutuotteena opitun räppäilyn, musiikin ja ehkäpä kuvataiteen harrastamisen kautta.
Filosofisesti ideoiden assosiatiivinen muille jakaminen on hyvä syy kirjoittaa.
Runoudessa merkityksiä voidaan kommunikoida rikkomalla kielenkäytön vakiintuneita käytänteitä. Senkaltaisesta vapaudesta on opittavissa jotain myös runoutta laajemmalle kirjoittamiseen, liekkö elämiseen.
Palkintoraati toteaa runoistasi näin: “eheä kokonaisuus on ajassa kiinni läikehtivää, käsitteellistä, taidokkaasti tehtyä visuaalista runoutta. Sarja reflektoi olemista viruksen näkökulmasta yhdistäen kehollisia havaintoja, toimintoja ja elämää koskevia suuria kysymyksiä tietokone-estetiikkaan ja ohjelmointikieltä muistuttavaan ilmaisuun.” Avaa hieman lähtökohtiasi visuaalisen runouden kirjoittamiseen – millainen kirjoitusprosessi oli, ja kuinka päädyit käyttämään ohjelmointikieltä muistuttavaa ilmaisua tekstisi tematiikkojen tutkimiseen?
Teos on ottanut muotonsa Pythonilla kirjoittamistani koodirunoista. Lukuisten päivitysten myötä tekstin rakenne kehittyi ennen kaikkea luettavaan muotoon, jossa erilaiset komennot, muuttujat ja funktiot sekoittuvat ei-kielellisten symbolien taakse kuin intuitiivisesti.
Teos päivittyy edelleen.
Jaettu 2. sija, Heini Hermunen
Kuva: Heini Hermunen
Kuvaile itseäsi kirjoittajana.
Olen remix-tyyppi – muotoilen ruumiillista, märkää ja kokemuksellisesti tuntuvaa teksti-kuva-materiaa asioista, joita kuulen, näen ja tunnen tapahtuvan ympärilläni. Kirjoittaessani kysyn:
Miten olla vahvistamatta valtakulttuuriin normittuneita sortavia sisäistyksiä ja arvoja?
Miten tehdä se juuri tästä, valkoista etuoikeutta nauttivasta, ei-binäärisen ruumiin positiosta käsin? Mitä on tärkeää toistaa, olla toistamatta tai toistaa toisin?
Kirjoittamalla harjoittelen olemaan jotain muuta kuin heteromonogamian lävistämän kolonialistisen ja kapitalistisen järjestelmän pleaser.
Miksi kirjoitat juuri runoja?
Kirjoittamiseni on fluidia – se liukuu lajityyppien väleissä ja kieltäytyy määrittymästä mihinkään tiettyyn mediumiin. Kiinnostavampaa on kysyä, mitä runoudeksi nimeäminen saa kirjoittamaan.
Määritelmiin kietoutuu aina valtaa. Mietin, mitä tapahtuu, jos tekstini nimetään runon sijaan hypoteesiksi tai tutkimusaineistoksi tai manifestiksi? Onko se toisin nimettynä vakavasti otettava, poliittisesti arveluttava tai helpommin lähestyttävä, ja kenen silmissä? Millaisia assosiaatioita se synnyttää ja mikä merkitys näillä mielleyhtymillä on niille (omalla kohdallani queer-) yhteisöille, joihin tekstini sisällöllisesti peilautuu?
Ehkä runojen kirjoittaminen mahdollistaa jonkinlaista rohkeutta lähestyä tabuaiheita. Ehkä runoudessa on tilaa uudelleen määrittelylle ja muodon vapaudelle silloin, kun muualta on haastavaa löytää muutosvoimaista liikkumatilaa.
3.Palkintoraati toteaa runoistasi näin: “poltetun umbran vaikuttava kuva- ja tekstikollaasi vyöryy ja syöpyy lukijan yli. Visuaalisesti näyttävä kokonaisuus on sukua Internet-taiteelle. Kokonaisuus on feministiseltä eetokseltaan uutta luova, intersektionaalinen, jopa häiritsevä, mutta juuri sellaisena tärkeä.” Miten näet kuvan ja tekstin suhteen runoissasi? Millaisia mahdollisuuksia esim. feminististen teemojen käsittelyyn käyttämäsi visuaaliset ja kollaasimaiset tekniikat tuovat verrattuna puhtaasti tekstimuotoiseen työskentelyyn?
Kuvan ja tekstin kerroksellinen yhteistoimijuus synnyttää tekstiruumiin, jolla on iho ja elimet, kuola ja kyyneleet. Tunnen tarvetta purkaa puhtauden ja eheyden ideologioita kirjoittamalla likaisesti ja epäsovinnaisesti ja niin kyltymättömän tuntuvasti, ettei queerien kokemusten olemassa oloa voida enää jättää tunnistamatta tai tunnustamatta. Toisinaan on oltava läpitunkeva saadakseen äänensä kuuluviin – ja samaan aikaan sen äänen on oltava attraktiivinen; vetovoimainen ja lumoava, jotta sitä ei voida hiljentää. Kollaasimainen moniulotteisuus on tapa olla suhteessa tähän paradoksiin.
Jaettu 3. sija, Lassi Sippola
Kuva: Jesse Sippola
Kuvaile itseäsi kirjoittajana.
Kirjoittajana olen kokeileva, tarkka ja analyyttinen. Minulle nautinnollisin vaihe kirjoittamisessa on valmiin tekstimassan muokkaaminen ja uudelleenjärjestely. Pohdin paljon, miten tekstin merkitys muuttuu esimerkiksi asettelua tai yksittäisiä sanoja vaihtamalla. Kirjoittamisessa minulle haastavinta on saada kiteytettyä jotain olennaista mahdollisimman tiiviiseen muotoon.
Miksi kirjoitat juuri runoja?
Nautin runojen kirjoittamisesta, koska mielestäni ne mahdollistavat hyvin monipuolisen itseilmaisun. Hyvä runo voi olla todella monipuolinen kokemus ja itseäni kiinnostaa hyvin paljon se, miten samasta runosta voi havaita erilaisia asioita vaihtamalla lähestymistapaa. Miten vahvasti visuaalisella asettelulla pelaava runo toimii esimerkiksi ääneen luettuna? Itselleni visuaalisuus on tärkeä osa kirjoittamista, ja runojen kirjoittaminen mahdollistaa loputtoman muodolla ja asettelulla leikittelyn.
Palkintoraati toteaa runoistasi näin: “Tekijä liikkuu leikkisästi, vakavasti ja hauskasti tärkeän aiheen äärellä. Hän hyödyntää oivaltavasti asettelun ja tyhjän tilan tarjoamia mahdollisuuksia sekä löydettyä materiaalia (kuten Kielitoimiston sanakirjaa, hakutuloksia, fraaseja). Kokonaisuus käyttää myös visuaalisen ja konkreettisen runouden keinoja sekä näytelmämuotoa.” Miten isyys valikoitui runojesi aiheeksi, ja kuinka päädyit käsittelemään aihetta mm. edellä mainittujen tekstuaalisten keinojen kautta?
Kilpailuun lähettämäni runot saivat alkunsa ihan arkipäivän havainnoista. Kiinnitän usein huomiotani siihen, miten eri rooleista ja niihin kohdistuvista odotuksista kirjoitetaan mediassa tai internetin keskustelualustoilla. Vanhemmuutta koskevassa keskustelussa äidin ja isän roolit näyttäytyvät huomattavan erilaisena. Isyyttä käsitellään usein isyyden tunnustamisen, elatuksen ja niihin liittyvän lainsäädännön kautta. Koin, että tästä aiheesta kirjoittamalla voisin tuoda suppeasti nähtyyn isyyteen uusia näkökulmia. Runomuoto oli mielekäs tapa kirjoittaa aiheesta, koska mielestäni runouden keinoilla kykenen tarkastelemaan kokonaisuutta moninaisemmin kuin kirjoittamalla vaikkapa blogitekstin aiheesta. Tekstuaalisia keinoja käyttämällä pyrin tuomaan runoihin moniäänisyyttä ja korostamaan sitä, että aiheeni ei ole mitenkään niin yksiselitteinen, kuin helposti ajatellaan. Mikä paikka esimerkiksi hoivalla, rakkaudella, velvollisuudella tai vaikeuksilla on isyydessä, ja millä tavoilla meidän pitäisi niistä puhua?
Jaettu 3. sija, Pyry Rämö
Kuvaaja: Petra Lehtinen
Kuvaile itseäsi kirjoittajana.
Löytötavaratoimistoetsiväpalvelu?
2 Miksi kirjoitat juuri runoja?
Koen houkuttelevaksi ajatella, että runous, erotuksena muista taiteen
muodoista, mahdollistaa huomionarvoisella tavalla eräiden taiteen piirteiden toteutumisen, joista satun tällä hetkellä olemaan kiinnostunut.
Esimerkiksi kielen suhteen sisäsyntyiset, vaikkapa kielen materiaalisuu-
desta ikään kuin löydetyt oivallukset tuntuvat toimivan juuri runoudessa
erityisen mielekkäällä tavalla. Runoudella on itselleni merkitystä myös
sen vuoksi, että vaikka se ei taiteena ehkä rakenna Mustia Joutsenia,
lajille ominainen ajattelu ja ilmaisu on mielestäni tapa havaita maailmasta
jotakin hyvin epätodennäköistä mutta koettavaa ja koskettavaa. Siksi
kirjoitan juuri runoja.
3 Palkintoraati toteaa mm. näin: “runoissa havainnot, komiikka, kipu ja äärettömyys kietoutuvat kielen pitsiksi.Yllätyksellisyys ja omaperäinen kielentaju ihastuttavat. Ihmisen kuuluminen elolliseen ja elottomaan ympäristöönsä tuntuu ilmavan juurevasti.” Miten itse hahmotat ihmisen suhteen “elolliseen ja elottomaan ympäristöönsä” runoissasi? Mistä saat inspiraatiota ja millainen kirjoitusprosessisi on?
Tekstissä ihminen on kategorioidensa suhteen ehkä vangituimmillaan, mutta kiinnostavaa kyllä, kuvittelukykynsä varassa lukeva ei parhaassa tapauksessa tajuakaan miettiä, että jokin esimerkiksi elottomaksi käsitetty toimiikin suhteellisen intuitionvastaisesti ja hyväksyy sen. Kilpailu tekstini näkökulma on ihmisen noin 175-senttimetrinen havaintokalusto,jonka lyhyenläntyyttä eri teknologiat, ja toisaalta verevää liikapituutta muut elämänmuodot täydentävät. Suhde on sikäli epätoivoisen riippu vainen, mikä tuntuu imelällä tavalla totuutta vastaavalta mitä en tarkoita.
Itselleni inspiraatio tarkoittaa “innoittuneisiin tiloihin hakeutumista”, minä
toimii usein esimerkiksi vain kävelylenkki. Itselle ikään kuin opetetut nnrinkääntämiset ja toisinaan sattuvat oivallukset saavat jatkamaan.
Kirjoitusprosessini liikkuu tiedostosta toiseen suunnilleen kerran kuussa. Uuteen tiedostoon uskaltaa sijoittaa vain “hyviä” juttuja, ja epävarma odottaa editointikierroksia kulloistakin nykyistä edeltävässä.
NVL on jälleen mukana Helsingin Kirjamessuilla järjestämässä monipuolista runousohjelmaa, jota voi seurata Töölö-lavalla torstaista sunnuntaihin. Lavalla julkistetaan J.H. Erkon kirjoituskilpailun voittajat ja kuullaan aimo määrä runouskeskustelua. Kotimaisten nimien lisäksi keskusteluissa on mukana myös yksi viron tärkeimmistä nykyrunoilijoista, kriittisistä ja moniäänisistä runoistaan tunnettu Elo Viiding.
Messupäivien aikana lavalla kuullaan esikoisrunoilijoita, pohditaan katastrofeja ja koiria, käsitellään hiljaisuuden ja lohdun teemoja, sukelletaan tuoreisiin klassikko- ja uutuuskäännöksiin ja paljon muuta!
Lämpimästi tervetuloa tapaamaan meitä uusia ja vanhoja liittolaisia osastolle 7b146, Töölö-lavan viereen.
Alta löydät ohjelmamme kokonaisuudessaan. Kirjamessujen muuhun ohjelmaan taas voit tutustua täällä.
Torstai 26.10.2023
17:00 – 17:30 Töölö-lava Nuoret lupaukset – J.H. Erkon kirjoituskilpailun voittajat esittäytyvät Töölö-lavalla julkistetaan perinteikkään J.H. Erkon kirjoituskilpailun vuoden 2023 runokauden voittajat. Voittajat esittelee raadin päätuomari, runoilija Maria Matinmikko. Lavalla kuullaan näytteitä nuorten kirjoittajien voittoteksteistä. Jane ja Aatos Erkon Säätiö, Suomen Nuoriso-opisto Paukkula, Suomen Nuorisoseurat, Nuoren Voiman Liitto.
17:30 – 18:00 Töölö-lava Puhuttava runo Esiintyjät Atik Ismail, Wilma-Emilia Kuosa Lavalla kohtaavat Atik Ismail ja Wilma-Emilia Kuosa, kaksi Basam Booksin Puhuttava runo -sarjan kirjailijaa. Atik Ismailin Delete ilman lupaa on sallittu kattaa aiheita ihmisen ja luonnon yhteydestä aina jalkapalloon asti. Wilma-Emilia Kuosan Häkkiooppera kuljettaa lukijaa villillä sykkeellä läpi kulttuurishokin, vangitsemisprosessin ja byrokratian armottomien hampaiden, kun ensirakkaus jää valtarakenteiden armoille. Puhuttava runo -sarja luotaa inhimillisen elämän samastuttavia kokemuksia moniäänisesti ja lähestyttävästi. Huom! Ohjelmassa alunperin ollut Henri Hirvenoja on joutunut perumaan esiintymisensä. Nuoren Voiman Liitto, Basam Books
Perjantai 27.10.2023
15:30 – 16:00 Töölö-lava Tekstin rajan ylitse Esiintyjät Maria Matinmikko, Stina Saari Lavalla kohtaa kaksi runoilijaa, joiden uudet teokset haastavat runouden rajoja. Stina Saaren Onninno (Kosmos 2023) ei ole vain runoutta, vaan se luo kieltä uudestaan saa kielen ja kirjaimet tanssimaan sivuilla. Onninno kutsuu lukijan leikkimään, olemaan miettimättä kieltä ja astumaan unenomaiseen maailmaan. Maria Matinmikon Valohämy (Siltala/Parvs 2023) on kaunokirjallinen kuvakirja, jossa tekstit ja kuvat sekä täydentävät että haastavat toisiaan. Teos on kirjoitettu rakkaudesta planeettaan ja taiteeseen. Haastattelijana Saara Tamminen. Nuoren Voiman Liitto, Kosmos, Siltala.
16:00 – 16:30 Töölö-lava Katastrofin äärellä Esiintyjät Elli Leppä, Pontus Purokuru, Virpi Vairinen Keskustelussa kolme runoilijaa, jotka lähestyvät teoksissaan ympäristön ja tuhon kysymyksiä. Virpi Vairisen Antiluuppi (Poesia 2023) kartoittaa tapoja elää katastrofien kynnyksellä ja pysyä ihmisenä, välineenään kiitelty ja nykyaikaa herkästi kuunteleva runokieli, jonka ilmaisurakenteissa risteilee jälkiä teknologian aiheuttamasta muutoksesta. Pontus Purokurun kääntökirja Haavamaa (Kosmos 2023) muodostaa kuvan ekologisen ja sosiaalisen tuhon vastaanottamisesta, kaipuusta maan yhteyteen ja epätoivon keskelläkin kajastavasta katarttisesta nautinnosta ja ilosta. Elli Lepän Hylänkö (Nysalor 2023) kertoo paikoista, joissa ihmiset eivät voi enää asua, niistä muista, jotka saapuvat asumaan, ja muutosprosesseista näiden tilojen ja toimijoiden välillä. Haastattelijana Taija Roiha. Nuoren Voiman Liitto, Poesia, Kosmos, Nysalor.
Lauantai 28.10.2023
17:00 – 17:30 Töölö-lava Pysähtymisen havaintoja Esiintyjät Tuula Hämäläinen, Riina Katajavuori Runoilija Riina Katajavuoren kokoelma Vasemman käden runoja (Tammi 2023) tutkii, mitä loukkaantumisen jälkeinen rutiinien rikkoutuminen ja luppoaika tekee ajattelulle ja kirjoittamiselle. Kuin huomaamatta syntyy pakottomia, hiljaisia runoja. Myös Tuula Hämäläisen Tuulenkantaja-runoteos (Kulttuurivihkot 2023) pohtii, mitä odottamatonta voi nähdä, kun malttaa pysähtyä ja katsoa ympärille uudella tavalla. Haastattelijana Vesa Rantama. Nuoren Voiman Liitto, Tammi, Kulttuurivihkot
17:30 – 18:00 Töölö-lava Runojen koirat Esiintyjät Silja Kejonen, Hanna Storm, Henriikka Tavi Kolmen tänä vuonna ilmestyvän runoteoksen ytimessä seikkailevat koirat. Turkulaisen Hanna Stormin runokokoelma Silittäisinkö häntä vähän (Aviador 2023) pohtii epänormatiivista perhettä sekä ihmisen ja lemmikin suhdetta. Kirjailija ja kuvataiteilija Silja Kejosen runokokoelma Äiti ja sylikoira (Gummerus 2023) kuvaa elämäntilannetta, jossa murrosikään ehtivän tyttären jälkeen syliin hyppää pieni villakoira. Henriikka Tavin Remu-runokokoelman (Teos 2023) keskiössä on Remu Martikainen, sekarotuinen 12-vuotias koirayksilö ja perheenjäsen. Runot tutkivat Remun tapaa olla ja kommunikoida sekä suhdetta, joka ihmisellä on koiraansa ja koiralla ihmiseensä. Haastattelijana Mandi Markkanen. Nuoren Voiman Liitto, Aviador, Gummerus, Teos.
Sunnuntai 29.10.2023
12:00 – 12:30 Töölö-lava Tuhannelle äänelle Esiintyjä Elo Viiding Elo Viidingin (s. 1974) suomennettu runovalikoima Tuhannelle äänelle (Parkko 2023) on kattava läpileikkaus runoilijan kolmetoista kokoelmaa käsittävästä tuotannosta. Viidingin runoille on ominaista alkutuotannon absurdius ja leikkisyys sekä koko tuotannon läpäisevä terävä yhteiskuntakriittisyys ja purevan feministinen ote. Moniääninen valikoima antaa suomalaislukijalle mahdollisuuden seurata myös virolaisen yhteiskunnan muuttumista ja sen kipukohtien heijastumista Viidingin runoissa 90-luvulta tähän päivään. Elo Viiding on Viron uuden itsenäisyysajan tärkeimpiä runoilijoita. Hänen ansiostaan Virossa on muuttunut käsitys naisten kirjoittamasta lyriikasta. Hän julkaisee myös esseitä ja kirjallisuuskritiikkiä, ja on kääntänyt runoja suomesta ja englannista. Viidingin runoja on julkaistu englanniksi, saksaksi, venäjäksi, ruotsiksi, suomeksi ja muilla kielillä. Vuonna 2000 suomeksi ilmestyi Viidingin Paljastuksia-valikoima, jossa on runoja viidestä ensimmäisestä kokoelmasta. Uudessa valikoimassa on runoja myös vuoden 2000 jälkeen ilmestyneistä kokoelmista. Viidingin kanssa hänen runoistaan puhuu runoilija Anja Erämaja. Nuoren Voiman Liitto, Viron kustannusyhdistys, Virolaisen kirjallisuuden tiedotuskeskus, Kustannusliike Parkko
12:30 – 13:00 Töölö-lava Nenän edessä vuori Esiintyjä Jyrki Kiiskinen Jyrki Kiiskinen kirjoitti tuoreen runokokoelmansa Nenän edessä vuori (Teos 2023) käyttäen 700-luvulla hahmottunutta runomittaa, gazeelia. Gazeeli nojaa toistuvaan sanaan, poljentoon ja parisäkeisiin, jotka muodostavat runon sisällä oman merkityksensä. Kiiskisen mukaan klassiset muodot voivat antaa nykyrunouteen uusia näkökulmia ja sykähdyksiä. Voivatko ne tarjota myös kokonaan erilaisen tavan katsoa maailmaa? Kiiskinen avaa näkemyksiään gazeelista ja klassisten runomittojen käytöstä. Haastattelijana Jussi Tiihonen. Nuoren Voiman Liitto, Teos.
13:00 – 13:30 Töölö-lava Antiikin kreikkalainen satiirikko Lukillios Epigrammirunoudesta ja sen kääntämisestä Esiintyjät Joona Lahti, Niko Suominen Millaisia olivat antiikin ajan pilkkarunot, ketä niillä ivattiin ja miksi? Satiirinen epigrammi syntyi ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja yksi tyylilajin ensimmäisistä taitajista oli kreikaksi kirjoittanut Lukillios. Keisari Neron ajan Rooman kulttuurielämästä, kreikankielisestä runoudesta sekä sen kääntämisestä keskustelevat Lukillioksen Epigrammit (Planeetta 2023) suomentanut Joona Lahti sekä kääntäjä, runoilija ja Shakespeare-tutkija Niko Suominen. Nuoren Voiman Liitto, Planeetta-antikvariaatit
13:30 – 14:00 Töölö-lava Vuotavilla rajoilla Esiintyjät Vesa Etelämäki, Taneli Viljanen Lavalla kohtaavat runoilijat Taneli Viljanen ja Vesa Etelämäki. Viljasen teos Pimeä kuu (Poesia 2023) on hybridinen kudelma ääniä, kuvia, tekstuureja, ajattelua; ajatusten heijastuksia ja muodonmuutoksia. Runo ja essee vuotavat toisiinsa; yksityinen ja yleinen, identiteettejä purkava ja rakentava, älyllinen ja tunteellinen ilmaisu laskostuvat lomittain ja kietoutuvat yhteen. Etelämäen kokoelma Raja (Poesia 2023) tarkastelee nimensä mukaisesti rajojen olemusta, rajoilla olemista ja rajaamista. Runojen säkeet värähtelevät toisiaan vasten ja muodostavat sarjallisia kokonaisuuksia kielellisistä reunoista, syrjistä, kynnyksistä ja yhteyksistä. Haastattelijana Miia Toivio. Nuoren Voiman Liitto, Poesia.
14:00 – 14:30 Töölö-lava Ikuisen elämän salaisuus Esiintyjät Jouni Inkala, Marianna Kurtto Keskustelussa kohtaa kaksi runoilijaa, jotka luotaavat teoksissaan elämän peruskysymyksiä niin bioteknologian kuin filosofian kentillä. Jouni Inkalan uusin kokoelma Geenihymni (Siltala 2023) muuttaa kirjoitukseksi geenien laulamaa ikiaikaista hymniä, jonka rinnalla kulkevat niin alkuaineet kuin viisaat tietäjät. Marianna Kurton runoteos Ellen valkeudessa (Otava 2023) tutkii syväjäädytetyn tiklin Ellenin sanoin, mitä on vapaus ja ajallisuus, mitä ikuisen elämän tavoittelu meistä kertoo. Haastattelijana Mandi Markkanen. Nuoren Voiman Liitto, Siltala, Otava.
14:30 – 15:00 Töölö-lava Menetys ja runon lohtu Esiintyjät Terhi Forssén, Risto Oikarinen Risto Oikarisen Kiitos tästä yöstä -runokokoelmassa (Otava 2023) uni, valve, menetykset ja lohtu kiertyvät toisiinsa, mutta yö on toisinaan myös toiveikas ja kepeä. Yöpuutarhassa kaikuu jazz, Sibelius, neilikkapolkka ja tuutulaulut. Nauru ja suru kulkevat siellä käsikynkässä. Terhi Forssénin toinen teos Edelleen tässä (Basam 2023) on monimateriaalinen kirje kuolleelle isälle. Muistokirjoitus. Se mitä ei ehditty sanoa. Teoksessaan Forssén vastaa runoitse myös isoisoisoisoäidilleen, joka oli runoilija 1900-luvun alun Hangossa. Haastattelijana Otso Venho. Nuoren Voiman Liitto, Otava, Basam Books.
15:00 – 15:30 Töölö-lava Jaetut elinpiirit Esiintyjät Joel Mäkipuro, Elina Sallinen Lavalla kohtaa kaksi esikoisrunoilijaa. Elina Sallisen fragmentaariselta vaikuttava runoteos Kehät (Poesia 2023) paljastuu kehiytyessään määrätietoiseksi haromiseksi kohti erilaisten kokoluokkien ja intensiteettien muodostamia yhteyksiä. Myös henkilökohtainen ja yhteinen alkavat liikkua teoksen luomia syntaktisesti monipuolisia kehiä pitkin. Joel Mäkipuron esikoisteos Periferia (Poesia 2023) on runokokoelma lähiöstä, ihmisen ja ympäristön suhteesta sekä rakennetun ja luonnon välisistä rajapinnoista. Kokoelmassa painottuvat yhtäältä vieraantuminen ja ulkopuolisuus, toisaalta alueelle juurtuminen ja sen osaksi sulautuminen. Haastattelijana Kimmo Kallio. Poesia, Nuoren Voiman Liitto
15:30 – 16:00 Töölö-lava Tunturin ja rakkaan syleilyssä Esiintyjät Tomi Kontio, Kaija Rantakari Lavalla kohtaavat rakastettu pitkän linjan runoilija Tomi Kontio, jonka uusi kokoelma Tunturin luokse, rakkaan (Teos 2023) kuvaa elämän hetkiä – rakkautta ja eroa, kasvua ja kasvatusta, surua ja iloitsemista – tunturin maalaamaa taustaa vasten; ja kiitetty ja palkittu runoilija Kaija Rantakari, jonka neljännessä runoteoksessa Kertosäe (WSOY 2023) kaksi ihmistä tapaa ja viettää yön toistensa syleilyssä: kädet heräävät koskettamaan, liekkejä syttyy, ei sammu. Haastattelijana Johanna Osváth. Nuoren Voiman Liitto, Teos, WSOY.
