Perinteikkään J.H. Erkon kirjoituskilpailun jaetulle ensimmäiselle sijalle ovat sijoittuneet Pihla Lappalainen Espoosta, Emma Röntynen Turusta sekä Sonja Arstio Oulusta. Lisäksi kunniamaininnan saivat Rae Aiemaa Helsingistä, Saija Liukonen Helsingistä, Ruusu Roitto Kaarinasta, Rosa Aphalo Turusta ja Ella Paija Helsingistä. Kilpailulajina oli tänä vuonna proosa ja kilpailuun osallistui yli 200 kirjoittajaa.
Raati päätti palkita useita tekstejä, sillä tekstien yleinen taso oli korkea. “Halusimme nostaa kärkeen tekstejä, joissa kuului kaikkein vahvimmin kirjoittajan oma ääni, sanomisen palo ja taito luoda kielen avulla syvä, monitasoinen maailma”, kertoo raadin puheenjohtaja, kirjailija Elina Hirvonen.
Alla kilpailun voittajat esittäytyvät.
Emma Röntynen
1. Kuvaile itseäsi kirjoittajana
Kirjoittajana olen ikuinen viivyttelijä ja inspiraation odottelija, mutta onneksi yliopiston luovan kirjoittamisen opinnoissa minua on potkittu kirjoittamaan tehtävänantojen ja deadlinejen avulla. Haluan teksteissäni tarttua rankkoihinkin aiheisiin ja tabuihin, ja tuoda sellaisia ääniä kuuluviin, jotka usein jäävät kuulematta.
2. Tuomariston perusteluissa todetaan, että tekstisi Pahaa verta ammentaa vaikuttavuuttaan novellistiikan keinoista ja pahaenteinen tunnelma rakennetaan ”dramaturgisella yhdistelmällä, jossa eleetön kerronta yhdistyy lapsen tiedollisesti ja ymmärryksellisesti rajalliseen aisti- ja havaintokulmaan”. Kerro tekstisi syntyprosessista.
Tekstini Pahaa verta sai ensimmäisen kipinänsä dokumentista Mommy Dead and Dearest, joka kertoo tarinaa tytöstä, jonka äiti diagnosoi tälle valheellisesti erilaisia, vakavia sairauksia. Satuin törmäämään aihepiiriin samoihin aikoihin muissakin yhteyksissä, ja päätin tarttua siihen eräällä luovan kirjoittamisen kurssilla. Teksti lähti syntymään, kun sain päähäni ensimmäisen lauseen: ”Isosiskoni sai pyörätuolin, kun täytti kuusi vuotta.” Siitä eteenpäin novelli tuntui kirjoittavan itse itsensä, toki jouduin tekemään jonkin verran taustatutkimusta esimerkiksi tekstissä esiintyvistä sairauksista.
3. Millaista kirjallisuutta luet? Mitkä kirjat tai ketkä kirjailijat ovat kirjallisia innoittajiasi?
Olen aina lukenut paljon fantasiakirjallisuutta sekä historiallisia romaaneja, mutta omaan kirjoittamiseeni suurimman vaikutuksen on tehnyt ehkä Stephen Kingin tuotanto. Vaikka Kinginkin teksteissä on usein yliluonnollisia elementtejä, löytyy suurin pahuus yleensä ihmisen sisältä. Tämä psykologinen puoli puhuttelee minua hänen teoksissaan paljon, ja se inspiroi minua myös omassa kirjoittamisessani.
Sitaatti tekstistä Pahaa verta:
“Sisko ei herännyt enää seuraavana aamuna. Äiti tuli kertomaan sen minulle, ja sanoi että saan nukkua pitkään, jos haluan. Hänellä oli paljon asioita järjesteltävänä. Kun tajusin, mitä oli tapahtunut, itkin niin kauan kunnes kyyneliä ei enää tullut ja hengittäminen oli vaikeaa. Sitten nukahdin uudelleen, enkä nähnyt unia ollenkaan. Kun heräsin, kuulin, että talossa oli muitakin ihmisiä, ihmisiä jotka keskustelivat äidin kanssa hiljaisella äänellä.”
Pihla Lappalainen
1. Kuvaile kirjoittamistasi
Kirjoittaminen merkitsee minulle ajattelemista – tapaa jäsennellä irrallisia palasia, havaintoja ja kokemuksia merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi. Se on aikaa ja tilaa vaativa, hetkittäin kaoottinen prosessi, jossa vähintään yhtä tärkeitä ovat ne hetket ja kaudet, jolloin en kirjoita. Kirjoitan sekä proosaa että runoja ja yhdistelen tekstiä myös visuaaliseen materiaaliin kuten valokuviin. Minua kiinnostavat ihmismieleen, nykyaikaan, ihmisten välisiin suhteisiin ja vierauteen tai ulkopuolisuuteen liittyvät aiheet. Tarinoiden kertomisessa viehättää tilaisuus leikitellä todellisuudella.
2. Tuomariston perusteluissa Närhet-novellistasi kirjoitetaan seuraavasti: ”Tarkkuus ja kauneus ovat Närhet-novellin kielen piirteitä, joilla syväluodataan ja ohjataan novellin aistillista havaintoa, paikoitellen teksti liukuu eteenpäin kirjain kirjaimelta. Persoonallinen ja kokeileva kieli, kuten “nauhua ja nakahduksia kna kna kna” kaltaiset kuvailut, sekoittaa ja kietoo toisiinsa lintujen ja ihmisten maailmat.” Mikä rooli kielellä ja sen ominaisuuksilla on kirjoittamisessasi?
Kiinnostus kieleen on yksi syy, miksi kirjoitan. Kielen eri tasot ja yksiköt ovat väline ja resurssi, jonka ilmaisuvoiman rajojen ja mahdollisuuksien tutkimista kirjoittaminen on. Kauneimmillaan tekstin luominen tai lukeminen voi olla esteettinen, aisteihin vaikuttava ja syvästi nautinnollinen kokemus.
Minua kiehtoo monimerkityksisyys ja kielten sekoittuminen. Esimerkiksi Närhet-novellin nimi kurottaa kohti kahta merkitystä: ruotsiksi sana närhet merkitsee läheisyyttä.
3. Millaista kirjallisuutta luet?
Kiinnitän myös lukiessani paljon huomiota kieleen. Nautin psykologisista ja vakavista kirjoista, joissa todellisuus tai henkilöt saattavat olla jollakin tapaa nyrjähtäneitä tai käsittämättömiä. Esimerkiksi Sjónin teokset puhuttelevat minua.
Sitaatti tekstistä Närhet:
“On ihme, etteivät marjat lopu. Ruosteiset linnut riipivät nokkiinsa yhden kerrallaan. Maahan pudonneet ovat jo niin kypsiä, että ne värjäävät asfaltin, käyvät ja mätänevät ennen kuin linnut ehtivät tarttua niihin. Kaadan herukoita pakkasesta, puuro sulattaa kohmetta marjojen pinnalta ja marjat värjäävät ympärilleen läiskiä.”
Sonja Arstio
1. Kuvaile kirjoittamistasi
Ihmisen ajattelua ja toimintaa ohjaa usein silkka spekulaatio, jossittelu siitä, mitä tulee tai mitä olisi voinut olla. Sekä minun itseni että kirjoittamiseni syvin olemus on juuri siinä spekulaatiossa, mitä jos -ajattelussa, mikä näkyy J. H. Erkko -tekstissäni varsin konkreettisesti. Minulle kirjoittaminen on työkalu ymmärtää maailmankaikkeutta tai pikemminkin mahdollisuus hyväksyä, ettei niin käy. Ehkä siksi kirjoittaessani sydäntäni lähellä ovatkin juuri sellaiset asiat, jotka eivät kuulu meille tuttuun todellisuuteen. Tuosta todellisuudesta pakeneminen niin lukemalla kuin kirjoittamallakin on minulle elinehto.
2. Tuomariston perusteluissa tekstiäsi Mitä jos -maailmat kuvataan seuraavasti: ”Kokonaisuuden toisiaan heijastavat tekstit piirtävät dystooppisen maailman, jossa ihmisen, ja erityisesti naisen, mahdollisuudet ovat rajatut. Maailman viimeiseksi syntyvän tytön tarina viittaa tihein havainnoin sekä vieraaksi koettujen ihmisten historialliseen esineellistämiseen, että tämän hetken epätasa-arvoisiin rakenteisiin, ja niitä taiteen keinoin tutkiviin, esimerkiksi Margaret Atwoodin Handmaid’s Talen kaltaisiin teoksiin.” Millaisista lähtökohdista käsin kirjoitat?
Me elämme maailmassa, jossa pakolaisia jätetään hukkumaan, jossa vähävarainen ei saa terveydenhuoltoa, jossa homous voi johtaa kuolemantuomioon, jossa nainen ei saa päättää kehostaan, jossa ihonväri määrittää elämän arvon, jossa jatkuva taloudellinen kasvu voittaa kestävyyden ja vastuullisuuden. En kirjoittanut maailman viimeinen tytön tarinaa tietoisena kannanottona, vaan sen lähtökohtana ovat inhimillinen suru ja pelko, omakohtainen sekä kollektiivinen esineellistämisen, vääränlaisuuden ja samaan aikaan riittämättömyyden kokemus.
3. Mitkä kirjat tai ketkä kirjailijat ovat kirjallisia innoittajiasi?
Samanlaisesta lähtökohdasta olen päätynyt lukemaan hyvin paljon Leena Krohnia, joka käsittelee teoksissaan ympäristön, ihmisyyden ja olemassaolon teemoja juuri spekulatiivisen fiktion kautta. Olen aina pitänyt paljon fantasiasta ja scifistä, mutta vasta kirjallisuuden opinnoissani rakastuin ja lopulta myös erikoistuin juuri kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon. Leena Krohn on yksi tärkeimmistä esikuvistani ja olen hänelle kiitollisuudenvelassa kaikista hänen teoksistaan sekä omasta gradustani. Arvostan myös erittäin paljon Johanna Sinisaloa, joka on niin ikään toiminut esikuvanani juuri spekulatiivisen fiktion kirjoittajana, sillä Finlandian voittaminen spefillä ei ole mikään läpihuutojuttu. Listani ei kuitenkaan olisi koskaan täydellinen ilman Siiri Enorantaa, joka kirjoittaa ilmiömäistä kieltä ja sydänjuuriin tunkeutuvia tarinoita. Jo nämä kolme kirjailijaa teoksineen todistavat, että spefillä on paikkansa kotimaisen kaunokirjallisuuden keskiössä – nyt ja tulevaisuudessa.
Sitaatti tekstistä Mitä jos -maailmat:
“Juontaja: Nyt odotetaan, että mikä valo sieltä syttyy. Aivan pian. Äh! Punainen valohan se sieltä paistaa! Mikael. Tilanne on nyt se, että me siirrymme kahdeksannelle kierrokselle ja sinun on pakko nostaa tässä vaiheessa kortti Suuren Sattuman pakasta. Kyllä, samasta pakasta, joka koitui Oliverin kohtaloksi. Olet tässä vaiheessa kerännyt 79 000 euroa. Odotetaan, että kortit ilmestyvät siihen näytölle. Noin! Nyt kaikki pidetään peukkuja pystyssä ja odotetaan ihan hiljaa, että Mikael valitsee.
Mikael: Otan sen kortin, jota en yleensä valitsisi eli tämän.
Juontaja: Lukitaan se. Oletko valmis, Mikael? Olemmeko me valmiit? Entä kotikatsomo? Tämä kortti saattaa ratkaista Mikaelin kohtalon. Tai oikeammin: hänen siskonsa!
Mikael: Huh. Olen valmis.
Juontaja: No, ei se sitten auta. Käännetään kortti! AIJAI! Ei voi olla totta! Vankila-kortti! Kaikista korteista juuri Vankila-kortti, ei voi olla totta!”
Lisätietoja kilpailusta:
http://erkonkilpailu.net
J.H. Erkon kirjoituskilpailua on järjestetty vuodesta 1957. Järjestäjinä toimivat Suomen Nuoriso-opisto, Suomen Nuorisoseurat sekä Nuoren Voiman Liitto.
