(PERUTTU vähäisen osallistujamäärän vuoksi.) Write your stories into the world is a writing course for those that aspire to find their voice. Author, poet and journalist Tania Nathan using a multidisciplinary approach encompassing physical theater, soundscapes, sensory stimulation, games, writing prompts and discussions will help you find your inner writer’s voice.
Using safer spaces guidelines, this workshop is for all age groups and people from all walks of life but is especially beneficial for people of colour, first time writers and those that would benefit from a gentler, safer space environment. Welcome!
Kurssi on suunnattu kirjoittajille, jotka haluavat löytää oman äänensä. Äänen löytämiseksi kirjailija, runoilija ja toimittaja Tania Nathan käyttää kurssillaan monipuolisia lähestymistapoja: teatteria, ääntä, eri aistien hyödyntämistä, pelejä, kirjoitusharjoituksia ja keskusteluita.
Käytössä on turvallisen tilan periaatteet. Työpaja on suunnattu kaikille ja kaikenikäisille, mutta erityisesti siitä voivat hyötyä poc-kirjoittajat tai ihmiset joiden sukujuuret ovat muualta, aloittelevat kirjoittajat sekä kaikki, jotka kokevat hyötyvänsä lempeästä, turvallisesta kirjoittamisympäristöstä.
Teaching language: English and Finnish.
Dates: 5.3., 19.3 and 2.4. at 11-17 (including 1 hr break)
Place: NVL office, Fredrikinkatu 23 D 4, 00120 Helsinki
Runoussukellus -intensiivikurssilla tutkitaan mitä runous on, miksi sitä on olemassa ja miten sitä voi itse tuottaa. Kurssilla tutustutaan runon lajityyppiin ja sen teoreettisiin perusteisiin, mutta keskiössä on kirjoittajan oman lyyrisen ilmaisun sekä persoonallisen runoäänen kehittäminen kirjoitusharjoitusten ja runoanalyysien kautta.
Aiempaa tietämystä tai kokemusta runoudesta ei tarvita, joten kuka tahansa runoudesta kiinnostunut on tervetullut osallistumaan!
Kurssille otetaan kaksitoista osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Päivitys 17.1. Kurssi järjestetään etäyhteyksien avulla Zoomissa.
Kurssin ohjaa FM Jenni Hurmerinta, joka toimii luovan kirjoittamisen ja kirjallisuuden opettajana, sanataide-, kirjallisuusterapia- ja mindfulnessohjaajana, kustannustoimittajana, sekä kirjoittajana yrityksessään Sanattu.
Ajankohta: 4.2., 18.2. ja 11.3. klo 15.00–21.00 (sis tauon)
Sijainti: Nuoren Voiman Liitto, Fredrikinkatu 23 D 4 (3. krs), 00120 Helsinki
65:nnen kerran järjestetyn J. H. Erkon kirjoituskilpailun on voittanut Kööpenhaminassa asuva Iiris Miettinen. Jaetulle toiselle sijalle sijoittuivat Anni Kaila Helsingistä, Carlos Lievonen Riihimäeltä ja Saana Erkkilä Tampereelta. Kunniamaininnan kilpailussa saivat Isa Hukka Helsingistä, Hermanni Härmälä Helsingistä, Elli Kuusisto Tampereelta, Riikka Kujanen Turusta sekä Anna Kallio Helsingistä. Kilpailulajina oli runous. Tulokset julkistettiin Helsingin kirjamessuilla Töölö-lavalla torstaina 28.10.
Kilpailuraadin muodostivat tänä vuonna runoilija ja sanataideohjaaja Juho Kuusi, Annikin Runofestivaalin tuottaja Simo Ollila, opiskelija Deria Kurkan Kallion lukion KirjaKalliosta sekä raadin puheenjohtaja, runoilija Pauliina Haasjoki. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 290 tekstiä.
Alla voittajat esittäytyvät ja voit lukea näytteet heidän kilpailutöistään.
Iiris Miettinen
Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle?
Runous on minulle yhtä paljon musiikkia ja tanssia kuin se on kirjallisuutta. Taidan kirjoittaa runoja – tai tanssia niitä paperille – voidakseni tehdä kaikkia kolmea samanaikaisesti. Lisäksi runoja kirjoittamalla hapuilen sekä raivaan tilaa sellaisille olemisen muodoille, joiden ei juuri anneta kielessä näkyä tai kuulua. Etsin kieltä ja sitä kautta tilaa moninaisille sukupuolessa tai -puolissa olemisen tavoille, etsin keinoja kertoa yhdessäolosta muiden lajien kuin ihmisen kanssa. Runous on tapani rakastaa kielen rakoja ja vikoja.
Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi?
Rytmi. Liikutun runoista, jotka liikkuvat, joiden rytmi tarttuu minuun ja kuljettaa mukanaan. Minulle vaikuttava runo on usein herkkä, vimmainen, rehellinen itselleen. Sille on antauduttu. Runoilija on antanut runon tulla eikä ole kesyttänyt sitä tylsäksi. Rytmi ja kuunteleminen ovat myös oman kirjoittamiseni ytimessä. Rytmiin paneutumalla toivon voivani mm. häiriköidä järjestyksiä, aurata esiin leikkikenttiä, nauttia ja antaa nautintoa sekä murtaa vastakkainasetteluita.
Raati toteaa runoistasi näin: ”Tekstit lävistävä kehollisuus on samanaikaisesti haurasta ja voimakasta. Avain kehollisuuden tematiikkaan on kenties otsikossa ”Vallaantua”: voimaantuminen, valta, villiintyminen, laantuminen, kaikki sekaisin kielessä.”. Miten itse kuvailisit kehollisuuden teemojen merkitystä kirjoittamisessasi? Millaista on käsitellä materiaalista kehoa kielen ja runouden voimin?
Olen kyllästynyt kieli-keho tai mieli-keho vastakkainasetteluihin ja erotteluihin. En kirjoita kehollisuudesta. Kirjoitan kehossani ja kehollani ja siksi kehoni kuuluu ja tuntuu tekstissäni. Raati osuu naulankantaan mainitessaan “Vallaantua”-otsikon kertovan paljon: jos todella tahdon antaa kehoni “vallaantua”, minun on annettava sen olla läsnä kaikkialla elämässäni, siis myös runoissani.
Kirjoittamisen hetkellä en irtoa ruumiistani, vaan painaudun niin syvälle ja verevästi sen uumeniin kuin vain voin. On kyse herkistymisestä ja on kyse kolonialismista ja kapitalismista juontavan kehoja väheksyvän, rajoittavan, määrittelevän ja määräävän ajattelun purkamisesta. Kieli osuu kehoihin, koskettaa, satuttaa ja hellii kehoja. Kun suuntaamme kieltä toisiimme, suuntaamme sitä väistämättä toistemme kehoihin. Kirjoitan, koska olen kosketusta tunteva ja tarvitseva eläin ja kieli on yksi raajoistani.
Kesii liikaa kieltä. Ruuhka nielussa, leuoissa melu
sumu, roju, helisevä tajunta
TÄLLE TODELLE OLOLLE KATVEISSA puiden pulsseissa olo varpaissa, korsissa
Nälkä kielen ja kehon välissä?
kivun ja riemun tila se on
rako jossa raivo, valta, loputon särkyminen
hellä
minun monet huitovat runkoni jotka pysyvät pystyssä enemmän kuin osaan sanoa.
“
Anni Kaila
Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle?
Olen aina lukenut ja kirjoittanut runoja, ja ison osan runorakkaudestani olen varmaankin perinyt äidiltäni ja isoäidiltäni. Olen kirjoittanut tai ainakin yrittänyt kirjoittaa myös proosaa useaan otteeseen, mutta tunnun aina palaavan takaisin runoihin. Runous on kielen liikettä, siinä on jotain ikuisesti kiehtovaa ja kutsuvaa. Runouden kautta on mahdollista käsitellä valtavia aiheita, aikakausia ja olemassaoloa ja toisaalta aivan pieniä liikahduksia ja yksityiskohtia ilman, että jotain tulee selitetyksi puhki, päätymättä mihinkään yksinkertaistettuun lopputulemaan.
Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi?
Vaikutun monenlaisista runoista ja pyrin lukemaan sekä uudempaa että vanhempaa runoutta. Usein minuun tekee vaikutuksen se, jos joku onnistuu käyttämään kieltä tavalla, jota en ole koskaan aiemmin edes ajatellut. Luen mielelläni runoja, jotka leikittelevät kielellä ja onnistuvat tavoittamaan jotain kielen takaista tai esikielellistä. Omissa runoissani kuvaan usein pieniä, yksityiskohtaisia ruumiillisia tapahtumia tai tuntemuksia ja pyrin samalla siihen, että jokin ydin ja tausta on aina havaittavissa ja ikään kuin kuultaa runojen läpi. Erilaiset aistiset ja osin synesteettiset kokemukset ja kuvat kiehtovat minua. Olen kiinnostunut myös luomaan teksteilläni laajempia kokonaisuuksia sekä nivomaan runoutta työhöni tanssi- ja esitystaiteilijana.
Raadin kommenteissa runoistasi sanotaan muun muassa näin: ”Kokoelma rakentaa yhteyttä kuolleen ja elävän, elottoman ja elollisen välille. Sekä kehoja että kosketeltavaa ainetta kuvataan hellästi.” Mikä sinua houkuttelee elottoman ja elollisen, luonnon ja ihmisen kaltaisten vastinparien välisten yhteyksien tutkimiseen runon keinoin?
Olen ammatiltani tanssitaiteilija ja olen aina ollut kiinnostunut ruumiista, sen eri kerrostumista, kummallisuuksista ja kokemuksellisuudesta. Koen myös että niin sanotusti elollisella ja elottomalla materialla on yhtä paljon yhteneväisyyksiä kuin eroavuuksiakin, että aineella on kyky ymmärtää ainetta jollakin tasolla. Vastinparien sijaan ajattelen tutkivani runoissani sitä, kuinka erilaiset ruumiit ja materiat vaikuttavat toisiinsa. Olen kiinnostunut myös muistista, jäljistä jotka meistä jäävät ja jotka jäävät meihin.
Kirjoitin kilpailukokoelman runot erikoisessa tilanteessa, jonkinlaisessa puristuneessa ja käpertyneessä tilassa. Puolisoni odotti sydänleikkausta, ja koronan takia olimme useita kuukausia täysin eristyksissä muista ihmisistä. Samaan aikaan Etelä-Suomessa oli pitkästä aikaa kylmä ja luminen talvi, ja aloin myös tyhjentää äitini asuntoa. Lumi, tavarat, hiljaisuus ja pöly tuntuivat eristävän entisestään kaikesta ympäröivästä. Ajattelin paljon muistia ja menetystä, kovia asioita joiden ympäriltä pehmeät asiat kuluvat ja murskautuvat pois, ja myös sanoja jotka tulisivat talvien mukana menetetyiksi, sanoja lumelle ja jäälle, sitä miten menetys tulee kielen mukana materiaaliseksi. Runoissa on surua ja rakkautta. En kuitenkaan ajattele käsitteleväni surua ja rakkautta aiheina – ne vain ovat, ne tulevat runoihin aina.
“ Sormenjäljet ilmestyvät sivujen reunoihin, puiden haarautuvat oksat.
Peukalon päättyvä kohouma, saari nuolaistessa hilseilevää savea, ihohuokosten suolaa.
Paperin läpi kuultaa toinen paperi johon on kerätty jonkinlaista kirjoitusta: ennen tunnistamista kirjaimet muistuttavat eläimen jälkiä ne muistuttavat ruumista lumen alla joka voisi olla kone tai pensasaita ne muistuttavat luita sanojen muodossa ne muistuttavat
“
Saana Erkkilä
Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle?
Olen aina lähestynyt runoutta hyvin erityisellä mielenkiinnolla ja rakkaudella. Runous tuntuu minulle kaikkein luonnollisimmalta tyylilajilta sekä lukijana, että kirjoittajana.
Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi?
Jokin aura, puheen- tai musiikinkaltaisuus, näyt. Pyrin omissa runoissani samaan.
Raati kuvailee tekstiäsi muun muassa näin: ”lukiessa jää miettimään mikä on tämä paikka tai kuka tulkitsee todellisuutta näin.” Osaatko ottaa kantaa näihin kysymyksiin – millaisesta paikasta ”todellisuuden tulkinnat” runoissasi syntyvät? Mistä saat inspiraatiota ja millainen kirjoitusprosessisi on?
Kirjoitan oman sisäisen lauluni kanssa, eniten saan inspiraatiota musiikista ja koen runouden syntyvän samassa paikassa musiikin kanssa. Yksi osa kilpailuteksteistäni oli kirjoitettu ajatellen tähtitieteilijää havainnoimassa yötaivaan valtavaa kokonaisuutta, asuttuani jonkin aikaa lähellä erästä tähtitornia tämä aihe tuli runoihin. Muiden runojen kohdalla kyseessä voi olla esimerkiksi jokin näky tai musiikissa syntynyt paikka.
“
Lumi oli hänen sylinsä ja valui metsänvihreällä rintakehällä mustassa puunpimeydessä kivien ja ajanmittaamisen alle, siellä olivat hänen valmiutensa pystyyn kohotetut seipäät miekat sukset rivissä vajaa vasten, puu rasahteli hänen vajavaisuuksiaan, yöllä ei ollut ymmärrystä hengittää se tiesi vain käpertyä itseensä, taitella ihmiset pienempään tilaan he luulivat olevansa parkkihallissa, he lakkasivat aistimasta kävelymusiikkia sen katedraaleja, ilmapiirustuksia.
“
Carlos Lievonen
Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle?
Kirjoitan runoja, koska niissä voi kokeilla asioita, joita proosa ei kestä. Runous sallii yhtäältä kirurgisen tarkkuuden ja toisaalta täydellisen ilmaisuun eksymisen. Runous on ainutlaatuinen taidemuoto, vaikka ja koska sen rajat laajenevat jatkuvasti, vältellen tarkkaa määrittelyä. Runouden ajatellaan olevan kuollut, koska se on nykyään niin elävää, että sen on vaikutettava kulissien takaa. Uskon Leevi Lehdon kuuluun mottoon ”Mikään mikä kiinnostaa syntyessään yli seitsemää ihmistä, ei voi muuttaa joukkojen tietoisuutta.” Toivon siis, etteivät kollaasini kiinnosta enää ketään raadin niitä kohtaan osoittaman kiinnostuksen lisäksi.
Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi?
Hyvä runo on sellainen, jolla on jotain sanottavaa, mutta se saa vasta lukijan haluamaan sanoa tuon sanottavan hämmennyksensä lomasta. Hyvä runo on myös kielellisesti taitava ja kaunis. En voi pyrkiä muuhun kuin siihen, mikä tekee itseeni vaikutuksen.
Raati kirjoittaa runoistasi, että ”visuaalinen ilme tuo mieleen punk- ja pienlehtiestetiikan” ja ”runosarja on kuin älykäs puuhakirja, kokoelma harkittua sekoilua”. Kerro hiukan visuaalisesta runoudesta – millainen prosessi kilpailutyösi luominen oli, mistä olet saanut inspiraatiota kollaasitekniikkaan, ja millaisia mahdollisuuksia tekniikka mielestäsi tuo verrattuna tekstimuotoiseen työskentelyyn?
Yritän kollaaseillani etsiä vanhalle tekniikalle uutta ilmaisuvoimaa tarkastelemalla erityisesti tekstin ja kuvan suhdetta. Pyrkimyksenäni on ollut ”poikkitaiteellisuuden” sijaan pyrkiä kuvan ja tekstin erottamattomaan synteesiin ja kaivaa runojen visuaalisuudesta esiin eräänlainen kuvan poetiikka. Lisäksi olen halunnut tutkia kuvien ja kielen suhdetta käsitteisiin, mielikuviin ja ajatteluun. Eniten minua on inspiroitunut monipuolinen lähdemateriaali, joka olisi selvästi viettänyt seuraavan elämänvaiheensa kaatopaikalla, mikäli en olisi pelastanut sitä silvottavaksi. Esimerkiksi vanhentuneiden oppikirjojen leikkely luo aivan uudenlaisen suhteen paperisaasteeseen, painettuun sanaan, ja digitaalisen materiaalisuuteen. Lähdemateriaalin käyttö sallii myös lukijan vieraannuttamisen tekstin ja kuvan arjesta, sekä tuttujen diskurssien uudelleenarvioinnin.
Tervetuloa takaisin! Ehkä tanssit jonkun toisen jalkaterillä, ehkä näit jonkun toisen silmillä, ehkä hetken koit niin paljon että unohdit?
Ajankohta: SU 14.11. klo 12:00
Inspiraation sulattelua -työpaja tarjoaa osallistujille tilan, jossa sulatella festivaalin aikana koettuja tunteita sekä nähdyistä esityksistä kumpuavia uusia, orastavia ideoita. Työpaja tarjoaa kehollisia ja runollisia työkaluja tähän sielunruuan sulatukseen. Työpajan ohjaavat lavarunoilijat Elsa Tölli ja Veera Milja, jotka ammentavat omasta lavarunollisesta praktiikastaan – kuinka muovata elettyä ja koettua joksikin uudeksi, aistivaksi ja liikkuvaksi. Työpajassa kokeillaan pieniä somaattisia harjoitteita, rentoutumisharjoituksia sekä luonnostellaan raakiletekstejä eri metodein ja jaetaan niitä ääneen, inspiraation lahjana toisille osallistujille. Syntyneitä tekstejä voi jatkokäyttää esimerkiksi omiin taiteellisiin tarkoituksiin. Osallistuminen ei vaadi aiempaa kokemusta lavarunoudesta tai tanssista. Työpajan kieli on suomi.
Veera Milja on esiintyvä runoilija ja joogaopettaja. Hänen esikoisrunokokoelmansa ilmestyy keväällä 2022. Elsa Tölli on runoilija ja esiintyvä taiteilija, jonka esikoiskokoelma Fun Primavera ilmestyi 2020. Teos voitti Yleisradion Tanssiva Karhu -palkinnon historian ensimmäisenä omakustanteena. Yhdessä he ovat tutkineet kehon ja esitetyn runon rajapintoja yhteisessä esityksessään SOOMA (Runokuu-festivaali, 2020). Molemmat kuuluvat lavarunouden opetusta tarjoavan Lavarunoakatemian perustajajäseniin.
Sanapaja/Wordshop nuorille Vuotalolla ja Stoassa syksyllä 2021
keskiviikkoisin 15.9.-24.11. 2021 klo 17-19, Vuotalo, kokoushuone 2 torstaisin 16.9.-25.11.2021, Stoa, kerhohuone Ohjaajat: Jenni Hurmerinta Vuotalolla, Juho Kuusi Stoassa Hinta: ILMAINEN
Ensisijaisesti monien kielten parissa kasvaneille nuorille suunnatut ryhmät. Maksuttomiin työpajoihin on tervetullut kuka tahansa aiemmasta kirjoituskokemuksesta riippumatta, eikä tarkkoja ikärajoja ole. Pajoihin saa osallistua vaikka joka viikko. Työpajojen puhekielenä ovat suomi ja englanti ja kirjoituskieli voi olla mikä tahansa. Osallistujien olisi siis hyvä osata vähintään suomen tai englannin kielen alkeet. Pajaan ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Työpajoja ohjaa sanataideopettaja Jenni Hurmerinta Vuotalolla ja Juho Kuusi Stoassa.
Yhteystiedot Jenni Hurmerinta: jenni.hurmerinta@sanattu.fi Juho Kuusi: juhokuusi@hotmail.com
Sanapaja/Wordshop – workshops for young writers in Vuotalo and Stoa on Wednesdays 15.9.-24.11. 2021 at 17-19, Vuotalo, kokoushuone / meeting room 2 on Thursdays 16.9.-25.11.2021 at 17-19, Stoa, kerhohuone / club room Price: Free of charge
The Wordshop groups are dedicated for young people who have grown up among many languages. Anyone is welcome to join the groups, you need no experience about writing and there are no specific age limits. If you feel like it, you can join the workshops every week, or every now and then. In the groups we talk in Finnish and English, but you can write in whatever language you please. It would be preferable, if the participants had at least the basics skills in Finnish or English. You don’t need to sign in beforehand. The workshops in Vuotalo are led by Jenni Hurmerinta and in Stoa by Juho Kuusi.
Contact: Jenni Hurmerinta: jenni.hurmerinta@sanattu.fi Juho Kuusi: juhokuusi@hotmail.com
Pajoja tukee WSOY:n kirjallisuussäätiö. Kiitos tuesta!
Sanataide. Nyt! -webinaari 2.9.2021 klo 9.00–12.15 Zoomissa
Mitä kuuluu sanataidekasvatukselle? Suomen sanataideopetuksen seura järjestämässä webinaarissa kuullaan sanataiteen asiantuntijoiden puheenvuoroja sanataidekasvatuksen ajankohtaisista ilmiöistä. Puheenvuorot luotaavat sanataidekenttää aina sanataiteen perusopetuksesta monialaiseen yhteistyöhön ja soveltavaan toimintaan. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan!
OHJELMA 9.00 Tervetuloa! Juontaja, läänintaiteilija Anna Elina Isoaro 9.05 Mitä on sanataidekasvatus? Sanataideopettaja, Suomen sanataideopetuksen seuran varapuheenjohtaja Pia Krutsin 9.20 Projektiopetus sanataiteen perusopetuksen osana. Vastaava sanataideopettaja Maami Snellman, Vantaan sanataidekoulu ry 9.40 Kirjastoyhteistyö: (3 x 10 min.) ● Sanataidetta ja kulttuurihyvinvointia nuorille. VOIMA/SANA-hanketyöntekijä, sanataideopettaja Laura Herva, Rovaniemen kaupunginkirjasto ● Tähtilukijat-hanke. Taidekasvattaja, sanataideopettaja Riikkamaria Korhonen, Sanataidekoulu Aapeli ● Unga Poeters Sällskap. Ordkonstlärare Lotta Sanhaie, Sydkustens ordkonstskola och bibliotekarie Anna Söderström, Helsingfors stadsbibliotek 10.10 Keskustelua/tauko 10.20 Sanataiteen menetelmien kehittäminen koululaisten tuen tarpeisiin. Tutkija, sanataideopettaja Veera Kivijärvi 10.40 Sanataide kulttuurikasvatusohjelmissa. Sanataideopettaja Minttu Tervaharju, Sanataideyhdistys Yöstäjä ry 11.00 Sanataiteen ja sote-alan ammattilaisen yhteistyö. Kirjailija, yhteisötaiteilija Timo Harju 11.20 Sanataiteen terapeuttinen ulottuvuus. Sanataide-, kirjallisuusterapia- ja mindfulnessohjaaja Jenni Hurmerinta 11.40 Näkymät tulevaisuuteen. Runoilija, sanataideopettaja Daniil Kozlov alias Susinukke Kosola 11.55 Keskustelua ja yhteenveto 12.15 Loppusanat. Anna Elina Isoaro
Ilmoittaudu 13.8.2021 mennessä oheisella lomakkeella: https://forms.gle/FXkfx9TZJgV5Vxhn9 Webinaariin mahtuu 80 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Webinaari on maksuton ja se on nähtävissä myös verkkotallenteena seuran sivuilla sanataide.fi. NVL on tapahtuman yhteistyökumppani.
