nvl

Nuoren Voiman Liitto hakee korkeakouluharjoittelijaa vuodelle 2023 

Kirjallisuusjärjestö Nuoren Voiman Liitto etsii korkeakouluharjoittelijaa. Pääaineesi voi olla mikä vain, kunhan olet kiinnostunut kirjallisuudesta, kulttuurijournalismista ja tapahtumanjärjestämisestä. Tarjoamme näköalapaikan suomalaisen kirjallisuuden ytimeen ja monipuolisia tehtäviä kulttuurijournalismin ja tapahtumatuotannon parissa.   

Nuoren Voiman Liitto on 102-vuotias kirjallisuusjärjestö, joka järjestää kirjoittajakoulutusta ja kirjallisuustapahtumia sekä julkaisee Nuori Voima -lehteä. Nuori Voima -lehti on neljästi vuodessa ilmestyvä monipuolinen kirjallisen kulttuurin lehti. Runokuu on tänä vuonna 19. kerran järjestettävä monilajinen ja monitaiteinen kansainvälinen kirjallisuusfestivaali.  

Nuoren Voiman Liiton / Nuori Voima -lehden korkeakouluharjoittelija  
 
Harjoittelun ajankohta: 3 kk välillä 1.8.–31.10.2023 tai sopimuksen mukaan 
 
Pääasialliset työtehtävät: Harjoittelu jakautuu Nuori Voima -lehden toimittamisen ja tapahtumatuotannon välille, painottuen harjoittelun alkupuolella Runokuu-festivaalin tuotantoon ja jälkipuoliskolla lehden toimittamiseen. Festivaalin osalta harjoittelijan tehtäviin kuuluu tuottajan avustaminen festivaalin valmisteluissa ja viestinnässä sekä työskentely paikan päällä tapahtumassa esiintyjien ja yleisön parissa. Toimitusharjoitteluun kuuluu osallistuminen neljästi vuodessa ilmestyvän Nuori Voima -lehden tekemiseen sekä verkkosisällön tuottamiseen ja toimittamiseen. Tehtäviin kuuluu lehtien suunnittelu yhdessä päätoimittajien kanssa, juttujen tilaamista, toimittamista ja kirjoittamista. Työtehtäviin kuuluu myös yhteistyö lehden taittajan kanssa sekä lehden markkinointia eri tapahtumissa, kuten Helsingin Kirjamessuilla. 
 
Harjoittelijalta edellytettävät taidot: Toivomme harjoittelijalta aktiivisuutta, oma-aloitteisuutta ja kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Harjoittelijalta odotetaan monipuolista kiinnostusta kulttuuriin, taiteeseen ja journalismiin, hyviä pohjatietoja kotimaisesta kirjallisesta kulttuurista, hyvää yleissivistystä, tiedonhaun ja sosiaalisen median perustaitoja, erinomaista suomen kielen suullista ja kirjallista taitoa, vähintään tyydyttävää englannin kielen taitoa sekä yhteistyökykyä. Työ vaatii myös joustavuutta, organisointikykyä ja tietoteknisiä perustaitoja. Aiempi kokemus lehtityöstä ja lehtiin kirjoittamisesta on avuksi. 

Harjoittelun ehto: Edellytämme oppilaitokselta harjoittelutukea ja harjoittelun soveltuvuutta tutkintoon. Liitäthän hakemukseen oppilaitoksen yhteyshenkilön yhteystiedot. 

Työaika ja palkka: Viikoittainen työaika on 37,5 h, jos ei toisin sovittu. Työn luonteen vuoksi työajat ovat epäsäännöllisiä (ajoittaista ilta- ja viikonlopputyötä). Festivaalin ja kirjamessujen aikaan työskentely vaatii tiivistä läsnäoloa, muina aikoina työajat ovat joustavammat ja työtunteja pystyy tasoittamaan rauhallisempina aikoina. Työpaikassa on käytössä joustava työaika ja työaikapankki. Harjoittelijan palkka on 1331 €/kk. Palkka suhteutetaan työaikaan. 
  
Rekrytointiaikataulu: Lähetä hakemuksesi ansioluetteloineen 11.4. mennessä osoitteeseen rekrytointi@nvl.fi. Haastatteluun kutsuttaville ilmoitetaan 14.4. mennessä ja haastattelut järjestetään viikolla 16 eli 17.–21.4. Nuoren Voiman Liiton toimistolla tai tarvittaessa etäyhteyden avulla. Harjoitteluun valitulle ilmoitetaan viimeistään 24.4. 

Harjoittelupaikkaa koskevat tiedustelut ja kysymykset ensisijaisesti sähköpostitse:  
vs. toiminnanjohtaja saara.tamminen@nvl.fi ja päätoimittaja taija.roiha@nvl.fi  

NVL:n vuosikokous 31.3. klo 17 toimistollamme Helsingissä

Nuoren Voiman Liitto ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään perjantaina 31.3. klo 17 liiton toimistolla, os. Fredrikinkatu 23 D 4. Vuosikokouskutsu on toimitettu jäsenistölle jäsenkirjeessä helmikuussa.

Tila ei valitettavasti ole esteetön, mutta etäyhteysosallistuminen on mahdollista. Linkki ja ohjeistus sähköisten äänestys- ja vaalityökalujen käyttöön toimitetaan etukäteen etäosallistumisesta ilmoittaneille.

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat: vuosikertomus ja tilinpäätös 2022, toimintasuunnitelma ja talousarvio 2023 sekä päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä edelliselle hallitukselle. Kokouksessa valitaan myös liitolle uusi hallitus. Kokousmateriaaleihin voi saapua tutustumaan tuntia ennen kokouksen alkua.

Vuosikokoukseen osallistuvia pyydetään ilmoittautumaan 30.3. mennessä vs. toiminnanjohtajalle ja ilmoittamaan samalla osallistumistavan: saara.tamminen@nvl.fi tai 044 2074650. Tervetuloa!

Nuoren Voiman julkkarit Sörkan Ruusussa 30.3. klo 19

Nuori Voima -lehden tuoretta numeroa juhlitaan torstaina 30.3. klo 19 alkaen Sörkan Ruusussa (Pääskylänrinne 3, Helsinki). Tervetuloa tutustumaan lehden sisältöihin, tapaamaan tekijöitä ja viettämään rattoisaa iltaa yhdessä! Myynnissä uusinta numeroa julkkarihintaan, ja myös vanhoja numeroita voi ostaa vitosella kappale. 

Vuoden ensimmäinen numero, Aivot kapitalismissa, tarkentaa katseensa nykyisen talousjärjestelmämme tapaan luikerrella mieleemme, kehoomme ja suhteisiimme. Numeron esseissä tartutaan oireiden ja häiriöiden tematiikkaan: Edna Huotari esimerkiksi kirjoittaa yöllisistä muutoksistaan stressaantuneeksi hampaiden kalisuttajaksi, ja Anssi Bwalya ruotii nykyistä tapaamme selittää käytöstämme ja tunteitamme yhä enenevissä määrin aivopuheella.  

Jantso Jokelinin, Katariina Yli-Malmin ja Laura Porolan novellit piirtävät tarkkasilmäisiä luonnehdintoja aikamme ihmisestä, joka taipuu, kangistuu kaavoihin tai kenties hekottelee ilman suurempia syitä.  

Lehdessä tarkastellaan sateen herkkää olemusta suomalaisessa nykyrunoudessa, pohditaan orkideoja, Ferdinand de Saussurea ja koko kehon sähköistävää rakkautta sekä inspiroidutaan 60- ja 70-lukujen Länsi-Euroopan uusvasemmistosta, jonka piirissä etsittiin yhteisöllisyyttä ja lohtua. 

Mukana ovat jälleen myös Queeria ennen kväärejä ja Kysy runoilijalta –palstat. Numeron runoilijoina Virpi Vairinen ja V. S. Luoma-aho, kansitaiteilijana Annamaari Hyttinen. Kritiikeissä varpaita, nuoruuden omakuvia, toimiston tuoksua ja paljon muuta! 

Koko lehden sisällöstä löydät tarkempaa tietoa täältä: https://nuorivoima.fi/lue/juttu/aivot-kapitalismissa-nuoren-voiman-uusi-numero-ulkona 

Sörkan Ruusuun ei ole esteetöntä sisäänkäyntiä. Pääsisäänkäynti on n. 60 cm leveä ja sen edessä on n. 20 cm askelma. Sivuovi on n. 55 cm leveä ja sen edessä on n. 20 cm askelma. Ovilla ei ole liuskoja. 
Wc:t ovat esteettömiä ja sukupuolineutraaleja. Tapahtumapaikalla on induktiosilmukka. 

Lavan kääntäjä

Miten runon materiaalisuus ja kääntäjän ruumis tulevat näkyviksi lavarunoa esitettäessä?

Matias Loikala kirjoittaa tutustumisestaan lavarunouteen ja sen kääntämiseen syksyn 2022 korkeakouluharjoittelunsa aikana.

Koska kielet ovat epäsymmetrisiä, jää kielten väleihin aina aukkoja, joista purkautuu yllätyksellisiä merkityksiä. Näin käännös koettelee sekä alkuperäistä runoa että kieltä, jolle runoa käännetään – käännös vääntää kummankin merkityssysteemejä odottamattomiin asentoihin. Lavaruno sen sijaan on lähtökohtaisesti esitys – sen konteksti on lava ja se hetki, jossa runo lausutaan, puhutaan ääneen. Se on siis tietyssä ajassa ja paikassa ilmentyvä tapahtuma, joka ei sinänsä toistu koskaan uudelleen, vaikka sen esittäisi sama ihminen samalla lavalla toisessa hetkessä. Tämä on toki totta myös kirjoitetun runon lukemisessa, sillä lukija on joka lukukerralla eri tilanteessa ja kokee sen eri näkökulmasta käsin. Lavarunouden parissa joutuu kuitenkin korostetun tapahtumallisuuden äärelle, jossa ruumis puhuu tilassa runoa ja on konkreettisesti kuultavissa ja nähtävissä. Miten kääntää tämä tapahtuma, laittaa ruumis puhumaan eri kieltä, kiertymään samaan runoon?

Vuoden 2022 Runokuu-festivaalin kynnyksellä löysin itseni tämän kysymyksen ääreltä. Lupauduin kääntämään Aatos Ketvelin, Unne Nirhamon ja Kirsi-Maria Mobergin runoutta suomesta englanniksi ja toisinpäin festivaali-iltamaa varten. En ollut aiemmin kääntänyt lavarunoutta, vaikka painetun runouden kääntämisestä minulla olikin jo kokemusta. En ollut koskaan edes itse kirjoittanut tai esittänyt lavarunoutta, ja sen logiikat olivat itselleni varsin vieraita. Hahmotin lavarunoudesta vain pääasian, eli tilassa tapahtuvan ruumiin ja äänen puheen. Aloitin siis omasta äänestäni. Tunnustelin ääneni avulla käännettävien runojen kaikupintoja ja rytmejä, jotta löytäisin ikään kuin siltoja, joita pitkin runo voisi kulkea kohti toisen kielen soinnullisuutta. 

Nirhamon feminististä halua ja raivoa tihkuvat runot yllättivät suomennettuina affektiensa voimakkuudella, kun taas Mobergin runoissa säilyi englanniksi niille ominainen rauhallinen ja kirkas tempo. Erityisesti Aatos Ketvelin kivuliaan etäisestä ihmissuhteesta kertova runo Kaunis mieli aiheutti äänteellistä päänvaivaa monituisine rytmityksineen ja puhekielisyyksineen. Päätin lukea Ketvelin käännökseni lavalla itse, muuttua lavarunouden ruumiiksi, mutta käännettynä, kääntyvänä.

Lavarunouden käännösprosessini oli sekä Ketvelin, Mobergin että Nirhamon runojen suhteen pitkälti tällaista kääntyilevää ja vääntelehtivää leikkiä: leikittelin runoilijoiden rytmien kanssa, taivuttelin omia käännöksiäni niiden liikkeisiin sopiviksi ja yllätin itseni niiden eriävillä kierteillä. Kääntäminen itsessään on tapahtuma, jossa kääntäjä tunnustelee runon säikeitä, kirjoo toista runoa, joka asettuu alkuperäisen vierelle. Kääntämisen tapahtumassa, kuten lukemisen tapahtumassa, on usein kyse erityisesti runon materiaalisuuden havainnoinnista — äänteistä, rytmin kuluista, Siru Kainulaisen sanoin runon “tuntutilasta”1 — sillä kääntäjä nimenomaan yrittää saada aikaisemman runon kaikumaan toiselle kielelle. Koska lavarunoudessa runo on lähtökohtaisesti kirjoitettu ääneen luettavaksi, ruumiin puhuttavaksi ja ruumiin kuultavaksi, on lavarunon kääntäminen siis erityisen ruumiillinen muoto tehdä runoutta, vuorovaikuttaa tekstin kanssa.

Esityksellisen lavarunon kääntäminen tuo pintaan runoudessa ylipäätään lymyilevän ruumiillisuuden. Käännetyn lavarunouden kautta runous konkretisoituu sekä esiintyvään ruumiiseen että kieleen puhuttuina äänteinä, jotka elävät ja tuntuvat erilaisilta eri kielissä. Lavarunoa kääntäessä runon merkityksen huomaa yhä selvemmin rakentuvan paitsi abstrakteista merkityksistä, myös kielen liikkeestä suussa, sen tavoista muotoilla ääniaaltojen massaa.  Samalla huomaa että ruumiillisuus on keskeistä myös kirjoitetussa, kirjainten symboleihin perustuvissa runouden muodoissa. Runon lukeminen kirjoitettuna tekstinä on yhtä lailla tapahtuma. Siinäkin ruumis lukee kieltä, leikkii kielen materian keskellä.

Kääntäjä on sen sijaan sellainen ruumis, joka kokoaa muita (lava)runouden ruumiita yhteen ja toimii niiden solmukohtana, polttopisteenä. Lavarunon kääntäjän ruumiissa risteytyvät alkuperäisen lavarunon kirjoittajan esiintyvä ja puhuva ruumis; esitetty runo ajassa ja paikassa tapahtuvana ruumiina; tämän tapahtuman uudelleenajattelu toisella kielellä, josta muodostuu uusi tekstuaalinen ruumis; ja lopulta käännetyn lavarunouden esittäjän ruumis, joka palauttaa runon lavalle, uudeksi tapahtuvaksi ruumiiksi. Tässä tapauksessa, Runokuun elokuisella lavalla, esiintyvä ruumis oli lisäksi minun ruumiini. 

Ketvelin runoa esittäessäni kaikki tämä kiertyi yhteen kimppuun – minuun, lavalla, kädessäni käännökseni ja vieressäni kääntämäni runoilija. Lavalla oli kaiken kaikkiaan kaksi lavarunon ruumista — Kaunis mieli ja A Beautiful Mind — ja kaksi lavarunoa esittävää ruumista. Oli kummallista tuntea muitten lavarunon ruumiitten kiertyvän minuun lukiessani. Ketvelin läsnäolo vierelläni tuntui vain korostavan sitä, kuinka kannoin hänen ääntään, puhetapaansa ja elekieltään mukanani omassa luennassani. Samalla käännöksessäni kaikuivat hänen alkuperäisen runonsa koukeroiset rytmit ja sanastot. Tilanteessa konkretisoituivat kääntämiseen liittyvät tekijyyden jännitteet — kenen kielestä on kysymys, millä tavoin teksti ja kirjoittaja eriytyvät toisistaan, mitä ylipäätään on kirjoittajuus. Nämä jännitteet eivät synnyttäneet lavalla minkäänlaista kitkaa meidän välillämme. Koin meidän asettuvan jonkinlaiseen yhteiseen lavarunon leikkiin, jossa eri ruumiillisuudet, tekstilliset ja inhimilliset, vuorovaikuttivat keskenään. Aivan kuin olisimme yhdessä muodostaneet jonkin vielä suuremman kokonaisuuden, hetkellisen mutta moneen suuntaan kaikuvan lavan ruumiin.

________________________
1Siru Kainulainen, 2015: Runon tuntu, s. 22

Teksti on osa Nuoren Voiman Liiton lavarunouden kehittämishanketta. Nuoren Voiman Liiton lavarunouden kehittämishanke 2022 sai tukea Suomen Kulttuurirahastolta.

Etusivun artikkelikuvassa Aatos Ketvel esiintyy Runokuussa 2022. Kuvan on ottanut Saara Tamminen.

Kirjallisuussalonki Ääneen 25.11. – mukana Susi Nousiainen, Nelli Ruotsalainen ja Hanna Storm

Kirjallisuussalonki Ääneen on uusi, noin kuukausittainen matalan kynnyksen kirjallisuustapahtuma Rosebud Sivullinen –kirjakaupassa (Kaisaniemenkatu 5). Salongit luovat ajankohtaista kirjallisuuskeskustelua, tuovat esiin tuoreita ääniä, kutsuvat vähälevikkisen kirjallisuuden äärelle ja keräävät kirjallisuuden ystäviä yhteen. Tapahtumissa keskustellaan ja luetaan ääneen.

Marraskuun salongin aiheena on autofiktiivinen runous, ja se järjestetään perjantaina 25.11. klo 18 alkaen. Kirjailijavieraina ovat Susi Nousiainen, Nelli Ruotsalainen ja Hanna Storm, ja heitä haastattelee kriitikko Vesa Rantama.

Susi (Emil Mikael) Nousiainen on Näsijärvelle asettunut kirjoittaja, jonka runous käsittelee (trans)maskuliinisuutta, eläimyyttä, muodonmuutoksia ja sosiaalisia koodeja.

Nelli Ruotsalainen on runoilija, joka juhlistaa häpeilemättä omaelämäkerrallisuuden poliittisuutta ja nivoo näin taiteensa feministiseen omaelämäkerralliseen perinteeseen.

Hanna Storm on Turussa asuva runoilija, jonka teksteissä tarkastellaan mm. ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia, identiteetin muodostumista sekä ihmisen ja lemmikin suhteen problematiikkaa.

Tapahtuma alkaa klo 18 ja kestää noin tunnin. Tapahtumaan on vapaa pääsy. Keskustelu striimataan Rosebud Sivullisen omalle YouTube-kanavalle (https://www.youtube.com/c/sivullinenstage/videos).

Lämpimästi tervetuloa!

Yhteistyössä Nuoren Voiman Liitto, Rosebud, Helsingin kaupunki. Kirjakaupan tapahtumatoimintaa tukee Kordelinin säätiö.

J.H. Erkon kirjoituskilpailun voittajat esittäytyvät – kilpailun ykkössijalle Pauliina Kallio

66:nnen kerran järjestetyn J. H. Erkon kirjoituskilpailun on voittanut Helsingissä asuva Pauliina Kallio. Toiselle sijalle sijoittui Maria Bešlić Oulusta, ja jaetulle kolmannelle sijalle sijoittuivat Pihla Tammisto Helsingistä ja Mirjami Sirén, joka on kotoisin Oulusta ja asuu Kauniaisissa. Kilpailulajina oli proosa. Tulokset julkistettiin Helsingin kirjamessuilla Töölö-lavalla torstaina 27.10.

Kilpailuraadin muodostivat tänä vuonna kirjailijat Magdalena Hai ja Harry Salmenniemi, opiskelija Johannes Helama Kallion lukiosta sekä raadin puheenjohtaja, kirjailija Hanna-Riikka Kuisma. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 182 tekstiä.

Alla voittajat esittäytyvät ja voit lukea näytteet heidän kilpailutöistään.

Ensimmäinen sija: Pauliina Kallio

  1. Luonnehdi itseäsi kirjoittajana kolmella sanalla.

Tutkiva, lyyrinen, tarkka.

  1. Miksi kirjoitat juuri proosaa? Mitä pyrit ilmaisemaan proosan avulla?

Suodatan ja tiivistän elämää. Proosa mahdollistaa fiktion, esseen ja omaelämäkerrallisen tekstin yhteen kietoutumisen. Beat-kirjallisuuden rytmi elää rakenteessa ja työntää tekstiä kohti proosarunoutta. Sen muoto muistuttaa kehon virittyneisyydestä ja ajattelun fragmentaarisuudesta. Jännite purkautuu laulun kaltaisena.

  1. Palkintoraati toteaa novellistasi mm. näin: “Novellin rakenne on tiivis ja kirkas, teemat syvenevät loppua kohden. Raskaat aiheet, vaikea äitisuhde ja kolonialismi sulavat tehokkaan, paikoin runollisen kielen ansiosta kertojan keveään arkikuvaukseen hetkellisyydestä ja irti päästämisestä.” Miksi valitsit juuri tämän kerrontatyylin näiden teemojen käsittelyä varten?

Nojaan autoteoreettiseen kirjoittamiseen, jossa tutkimustieto historiallisesta traumasta taustoittaa henkilökohtaista. Trauman käsittely tapahtuu arkisen kerronnan tasolla, pienissä hetkissä, joissa todellisuutta luodaan. Kipu, addiktio ja räävittömyys synnyttävät kepeyttä, kun ymmärrys ylisukupolvisesta jatkumosta kasvaa.

Sitaatti:

“Kerrostalo sijaitsee katoavan kylän keskustassa, puisen kirkon varjossa. Kirkon kyljessä toimii Lapinlahden sairaalan ruumishuone, mummin olohuoneen ikkunasta näkyvät krematorion rautaovet. Minulla on tästä lyhyt matka tuohon tien toiselle puolelle, nauraa mummi. Se on harvoja kertoja, kun näen hänen hymyilevän.”

Toinen sija: Maria Bešlić

  1. Luonnehdi itseäsi kirjoittajana kolmella sanalla.

Intuitiivinen, pohdiskeleva, rehellinen.

  1. Miksi kirjoitat juuri proosaa? Mitä pyrit ilmaisemaan proosan avulla?

Kirjoitan proosaa, koska kertomani tarinat asettuvat luonnostaan proosan muotoon.

  1. Palkintoraadin perusteluissa sanotaan novellistasi mm. näin: “Kirjallisuudesta kirjoittamalla voisi mennä helposti metsään, mutta novellin leikittely kirjallisuustieteen terminologialla ja tekstianalyysilla toimii … Novelli novellin sisällä on kirjoitettu niin hienosti, että lukija unohtaa sitä ympäröivät metatasot ja hyppää kertomuksen imuun.” Miten omasta mielestäsi tasapainottelet kirjoittamisen metatasojen tutkimista ja imaisevaa tarinaa novellissasi?

Ajattelen, että metatasojen avulla on mahdollista rikkoa totuuden illuusio, josta fiktion lumous yleensä syntyy. Metataso kääntää tarinan peilin nurin: se pakottaa lukijan kyseenalaistamaan tekstin ja pohtimaan, mikä tasoista on varsinainen kertomus. Metatasot ovat keino leikitellä kertomuksen ”totuudella”, jos sellaista voi ylipäänsä olla olemassa. Koska novellini käsittelee totuuden ja kertomuksellisuuden kaltaisia teemoja, oli luonnollista upottaa se jo olemassa olevaan diskurssiin, joka heijastuu tekstini kirjallisuusanalyyttisissä pseudoteksteissä.

Sitaatti:

Tieto on tosi uskomus. Yhtäkkiä muistin hänen sivuprofiilinsa elämänkatsomustiedon tunnilla lukion toisen vuoden keväällä, kun talvi oli jo taipunut väistämättömään häviöönsä. Aurinko oli sytyttänyt hänen hiuksensa liekkeihin, hänen silmänsä läpi paistoi valo tyhjänä ja vihreänä kuin uupunut viestinviejä Marathonin taistelussa. Sitten tulivat muut muistot valoa täynnä, sekunneissa valottuva filmi, lumisokeudelta suojaava viilto kaarnanpalassa, kielletyt leikit ja pimennetyn huoneen lattialla vääntelehtivät kehot, roskakanavan dokumentin siamilaiset kaksoset, joiden sydämet olivat ehtineet kasvaa yhteen ennen väistämätöntä leikkausta, joka irrottaisi heidät toisistaan.”

Jaettu 3. sija: Pihla Tammisto

  1. Luonnehdi itseäsi kirjoittajana kolmella sanalla.

näpyttelen vampyyrikomediaa puhelimelleni

  1. Miksi kirjoitat juuri proosaa? Mitä pyrit ilmaisemaan proosan avulla?

Omituinen kysymys. En osaa kirjoittaa runoja.

  1. Palkintoraati kuvailee novelliasi mm. näin: “Miestenvälistä rakkaustarinaa ja menetystä käsitellään yliluonnollisten elementtien kautta hienovaraisen koskettavasti. Aavistus kauhuromantiikasta syventää eheää kerrontaa.” Miten päädyit käyttämään yliluonnollisia elementtejä novellisi tematiikkojen tutkimiseen?

Kirjoitan ja luen paljon fantasiaa, sillä nautin mystisestä ja selittämättömästä: taianomaisesta. Kirjoittaessa raja yliluonnollisen ja realistisen välillä menettää merkityksensä, sillä kun nostaa yliluonnollisen ja realistisen pois, jäljellä on yhtä kaikki tarina. Itselleni merkittävin ero realistisen tarinan ja yliluonnollisen tarinan välillä on lopulta lukijan suhtautuminen.

Etiäislintua varten tein paljon taustatutkimusta luodakseni tunteen siitä, että tämä voisi olla totta. Tarinassa oli kuitenkin alusta asti paikka elämän ja kuoleman rajamailla. Selittämätön antoi minulle mahdollisuuden kirjoittaa Etiäislintuun pelko ja toivo tavoilla, joille Tapanilla on sanat. Ehkä yliluonnollinen on Tapanin tarinassa vain toive siitä, ettei yliluonnollista tarvittaisi.

Luulisin.

Olen ensisijaisesti tarinankertoja. En voi vannoa, että mikään tästäkään oli totta. Joskaan en väitä tarinan ja toden poissulkevan toisiaan.

Mitä taas teemojen käsittelyyn tulee, ollakseni hiukan dramaattinen: en päättänyt käsitellä niitä, ne tulivat ja käsittelivät minut. Ja jos ne päättivätkin tehdä sen pienessä veneessä elämän ja kuoleman rajamailla, kuka minä olen niitä siitä kyseenalaistamaan?

Sitaatti (Etiäislintu):

“Kireys helisi kansilla, kun laiva ennen aamukahdeksaa lähti joutuisasti pitkin jäästä paljastanutta ränniä, piippu tuprusi, syöksi muutaman iloisen liekinpätkänkin lumituiskuun. Linnun katse tuntui muuttuneen painostavammaksi, myrsky heijastui sen valkeista silmistä ja kun olimme hyvän matkaa sataman ulkopuolella, kapteeni yritti ampua sen itse. Laukaukset kajahtelivat kansilla, saivat ihmiset säpsähtelemään ja linnun tepastelemaan paikoillaan aivan kuin se olisi nauranut meille. Älä pelkää, käskin itseäni ja kiristin hampaani yhteen. Se on pelkkä lintu. Talvi on kylmä, ehkä se on eksynyt tänne Siperiasta. Mietin, kuinka se kaikki hävettäisi ja naurattaisi minua palattuani Helsinkiin, mutta silti muiden mentyä sisään, astuin lipputangon luokse ja yritin ravistella linnun liikkeelle. Se vain tuijotti nokkaansa pitkin.”

Jaettu 3. sija: Mirjami Sirén

  1. Luonnehdi itseäsi kirjoittajana kolmella sanalla.

Intuitiivinen, seikkaileva, analyyttinen.

  1. Miksi kirjoitat juuri proosaa? Mitä pyrit ilmaisemaan proosan avulla?

Kirjoitan proosaa, koska haluan kuvailla teksteissäni keskusteluja, toimintaa, ristiriitaisuutta ja muutosta. Kirjoitan mielelläni tarinoita, joissa on useita eri näkökulmia ja haluan antaa äänen erilaisille henkilöhahmoille.

Proosassa minua viehättää eheiden, suurien kokonaisuuksien luominen, joissa pikkuhiljaa paljastuu jokin salaisuus tai mysteeri. Nautin lyriikan kielen ja muodon yhdistämisestä proosaan, ja Perintö-novellissani kokeilin runon asettelun yhdistämistä novelliin.

  1. Palkintoraadin perusteluissa sanotaan novellistasi mm. näin: “Novellia luonnehdittiin koskettavaksi ja kerronnallisesti laadukkaaksi. Vesi toimii tarinassa mielen, aikatasojen ja siirtymien elementtinä.” Millä lailla näet itse veden merkityksen novellissasi?

Vesi esiintyy novellissa toisaalta uhkana ja erottajana, toisaalta yhdistäjänä. Alussa päähenkilö Jasper kävelee jään päällä ja kuvittelee kaikkea sitä, mitä pinnan alla on. Jää on suojaava kuori, ja hän pelkää menneisyyden kipuja, jotka lymyävät kuoren alla. Samaan aikaan hän myös haluaisi, että meri sulaisi, jotta hän pääsisi käsiksi menneeseen. Jää ei kuitenkaan sula pakottamalla, vaan ottaa oman aikansa.

Kun jää lopulta sulaa ja Jasper pääsee tutkimaan mennyttä veljensä kanssa, hän ymmärtää itseään ja perhettään paremmin. Sula vesi yhdistää hänet vuosia sitten kuolleeseen äitiinsä yllättävällä tavalla.

Sitaatti (Perintö):

“Valo saartaa. Bussipysäkillä ei ole katosta, vain likaisesta, auratusta lumesta törröttävä tolppa.

         Kuukausi on kulunut. Selaan puhelimen kalenteria, joudun pyyhkäisemään sitä sormellani liian monta kertaa. Sinä sanoit, että voisimme mennä takaisin viimeistään kesällä. En kehtaa ehdottaa, että yrittäisimme jo aiemmin. Rasiaa kahlitseva jää saattaisi sulaa vaikka sytkärillä tai kuumalla vedellä. En kehtaa myöskään kysyä, muistatko jo.

         Voisin mennä saareen yksin. Olen jo monta kertaa käynytkin
         rannassa,

                                         ottanut askelia jäällä

                              jähmettynyt

                                          ottanut askelia

                              kääntynyt pois.”