Tekstin talo – textens hus ry on yhdeksän kirjallisuustoimijan* yhteinen kattojärjestö, jonka tavoitteena on edistää kirjallisuuden ja kirjoittamisen toimintaedellytyksiä. Ensisijaisena tarkoituksena on luoda tilaratkaisu, Tekstin talo, joka palvelisi kirjoittamista monella tavalla.
Tekstin taloon kaavaillaan monipuolista toimintaa: kirjoittajien työtiloja, esityksiä ja koulutusta, alan järjestöjen ja organisaatioiden toimitiloja, esiintymistilaa, kirjakauppaa sekä kahvilapalveluita. Tekstin talo on avoin, monimuotoinen tila, joka tukee kirjoittamisen kaarta lapsuudesta vanhuuteen ja harrastelijuudesta ammattilaisuuteen.
Tekstin talo -hanketta esitellään 16.11. kaikille avoimessa keskustelutilaisuudessa, jossa poraudutaan myös yhteisten tilojen merkitykseen taiteen ja kulttuurin toimintakentällä. Oodin Maijansali on kirjaston ensimmäisessä kerroksessa ja sinne on esteetön pääsy.
TERVETULOA!
Tekstin Talossa mukana Helsinki Poetry Connection, Kriittinen korkeakoulu, Nuoren Voiman Liitto, Osuuskunta Poesia, Runoyhdistys Nihil Interit, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat, Suomen PEN ja Tutkijaliitto.
65:nnen kerran järjestetyn J. H. Erkon kirjoituskilpailun on voittanut Kööpenhaminassa asuva Iiris Miettinen. Jaetulle toiselle sijalle sijoittuivat Anni Kaila Helsingistä, Carlos Lievonen Riihimäeltä ja Saana Erkkilä Tampereelta. Kunniamaininnan kilpailussa saivat Isa Hukka Helsingistä, Hermanni Härmälä Helsingistä, Elli Kuusisto Tampereelta, Riikka Kujanen Turusta sekä Anna Kallio Helsingistä. Kilpailulajina oli runous. Tulokset julkistettiin Helsingin kirjamessuilla Töölö-lavalla torstaina 28.10.
Kilpailuraadin muodostivat tänä vuonna runoilija ja sanataideohjaaja Juho Kuusi, Annikin Runofestivaalin tuottaja Simo Ollila, opiskelija Deria Kurkan Kallion lukion KirjaKalliosta sekä raadin puheenjohtaja, runoilija Pauliina Haasjoki. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 290 tekstiä.
Alla voittajat esittäytyvät ja voit lukea näytteet heidän kilpailutöistään.
Iiris Miettinen
Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle?
Runous on minulle yhtä paljon musiikkia ja tanssia kuin se on kirjallisuutta. Taidan kirjoittaa runoja – tai tanssia niitä paperille – voidakseni tehdä kaikkia kolmea samanaikaisesti. Lisäksi runoja kirjoittamalla hapuilen sekä raivaan tilaa sellaisille olemisen muodoille, joiden ei juuri anneta kielessä näkyä tai kuulua. Etsin kieltä ja sitä kautta tilaa moninaisille sukupuolessa tai -puolissa olemisen tavoille, etsin keinoja kertoa yhdessäolosta muiden lajien kuin ihmisen kanssa. Runous on tapani rakastaa kielen rakoja ja vikoja.
Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi?
Rytmi. Liikutun runoista, jotka liikkuvat, joiden rytmi tarttuu minuun ja kuljettaa mukanaan. Minulle vaikuttava runo on usein herkkä, vimmainen, rehellinen itselleen. Sille on antauduttu. Runoilija on antanut runon tulla eikä ole kesyttänyt sitä tylsäksi. Rytmi ja kuunteleminen ovat myös oman kirjoittamiseni ytimessä. Rytmiin paneutumalla toivon voivani mm. häiriköidä järjestyksiä, aurata esiin leikkikenttiä, nauttia ja antaa nautintoa sekä murtaa vastakkainasetteluita.
Raati toteaa runoistasi näin: ”Tekstit lävistävä kehollisuus on samanaikaisesti haurasta ja voimakasta. Avain kehollisuuden tematiikkaan on kenties otsikossa ”Vallaantua”: voimaantuminen, valta, villiintyminen, laantuminen, kaikki sekaisin kielessä.”. Miten itse kuvailisit kehollisuuden teemojen merkitystä kirjoittamisessasi? Millaista on käsitellä materiaalista kehoa kielen ja runouden voimin?
Olen kyllästynyt kieli-keho tai mieli-keho vastakkainasetteluihin ja erotteluihin. En kirjoita kehollisuudesta. Kirjoitan kehossani ja kehollani ja siksi kehoni kuuluu ja tuntuu tekstissäni. Raati osuu naulankantaan mainitessaan “Vallaantua”-otsikon kertovan paljon: jos todella tahdon antaa kehoni “vallaantua”, minun on annettava sen olla läsnä kaikkialla elämässäni, siis myös runoissani.
Kirjoittamisen hetkellä en irtoa ruumiistani, vaan painaudun niin syvälle ja verevästi sen uumeniin kuin vain voin. On kyse herkistymisestä ja on kyse kolonialismista ja kapitalismista juontavan kehoja väheksyvän, rajoittavan, määrittelevän ja määräävän ajattelun purkamisesta. Kieli osuu kehoihin, koskettaa, satuttaa ja hellii kehoja. Kun suuntaamme kieltä toisiimme, suuntaamme sitä väistämättä toistemme kehoihin. Kirjoitan, koska olen kosketusta tunteva ja tarvitseva eläin ja kieli on yksi raajoistani.
Kesii liikaa kieltä. Ruuhka nielussa, leuoissa melu
sumu, roju, helisevä tajunta
TÄLLE TODELLE OLOLLE KATVEISSA puiden pulsseissa olo varpaissa, korsissa
Nälkä kielen ja kehon välissä?
kivun ja riemun tila se on
rako jossa raivo, valta, loputon särkyminen
hellä
minun monet huitovat runkoni jotka pysyvät pystyssä enemmän kuin osaan sanoa.
“
Anni Kaila
Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle?
Olen aina lukenut ja kirjoittanut runoja, ja ison osan runorakkaudestani olen varmaankin perinyt äidiltäni ja isoäidiltäni. Olen kirjoittanut tai ainakin yrittänyt kirjoittaa myös proosaa useaan otteeseen, mutta tunnun aina palaavan takaisin runoihin. Runous on kielen liikettä, siinä on jotain ikuisesti kiehtovaa ja kutsuvaa. Runouden kautta on mahdollista käsitellä valtavia aiheita, aikakausia ja olemassaoloa ja toisaalta aivan pieniä liikahduksia ja yksityiskohtia ilman, että jotain tulee selitetyksi puhki, päätymättä mihinkään yksinkertaistettuun lopputulemaan.
Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi?
Vaikutun monenlaisista runoista ja pyrin lukemaan sekä uudempaa että vanhempaa runoutta. Usein minuun tekee vaikutuksen se, jos joku onnistuu käyttämään kieltä tavalla, jota en ole koskaan aiemmin edes ajatellut. Luen mielelläni runoja, jotka leikittelevät kielellä ja onnistuvat tavoittamaan jotain kielen takaista tai esikielellistä. Omissa runoissani kuvaan usein pieniä, yksityiskohtaisia ruumiillisia tapahtumia tai tuntemuksia ja pyrin samalla siihen, että jokin ydin ja tausta on aina havaittavissa ja ikään kuin kuultaa runojen läpi. Erilaiset aistiset ja osin synesteettiset kokemukset ja kuvat kiehtovat minua. Olen kiinnostunut myös luomaan teksteilläni laajempia kokonaisuuksia sekä nivomaan runoutta työhöni tanssi- ja esitystaiteilijana.
Raadin kommenteissa runoistasi sanotaan muun muassa näin: ”Kokoelma rakentaa yhteyttä kuolleen ja elävän, elottoman ja elollisen välille. Sekä kehoja että kosketeltavaa ainetta kuvataan hellästi.” Mikä sinua houkuttelee elottoman ja elollisen, luonnon ja ihmisen kaltaisten vastinparien välisten yhteyksien tutkimiseen runon keinoin?
Olen ammatiltani tanssitaiteilija ja olen aina ollut kiinnostunut ruumiista, sen eri kerrostumista, kummallisuuksista ja kokemuksellisuudesta. Koen myös että niin sanotusti elollisella ja elottomalla materialla on yhtä paljon yhteneväisyyksiä kuin eroavuuksiakin, että aineella on kyky ymmärtää ainetta jollakin tasolla. Vastinparien sijaan ajattelen tutkivani runoissani sitä, kuinka erilaiset ruumiit ja materiat vaikuttavat toisiinsa. Olen kiinnostunut myös muistista, jäljistä jotka meistä jäävät ja jotka jäävät meihin.
Kirjoitin kilpailukokoelman runot erikoisessa tilanteessa, jonkinlaisessa puristuneessa ja käpertyneessä tilassa. Puolisoni odotti sydänleikkausta, ja koronan takia olimme useita kuukausia täysin eristyksissä muista ihmisistä. Samaan aikaan Etelä-Suomessa oli pitkästä aikaa kylmä ja luminen talvi, ja aloin myös tyhjentää äitini asuntoa. Lumi, tavarat, hiljaisuus ja pöly tuntuivat eristävän entisestään kaikesta ympäröivästä. Ajattelin paljon muistia ja menetystä, kovia asioita joiden ympäriltä pehmeät asiat kuluvat ja murskautuvat pois, ja myös sanoja jotka tulisivat talvien mukana menetetyiksi, sanoja lumelle ja jäälle, sitä miten menetys tulee kielen mukana materiaaliseksi. Runoissa on surua ja rakkautta. En kuitenkaan ajattele käsitteleväni surua ja rakkautta aiheina – ne vain ovat, ne tulevat runoihin aina.
“ Sormenjäljet ilmestyvät sivujen reunoihin, puiden haarautuvat oksat.
Peukalon päättyvä kohouma, saari nuolaistessa hilseilevää savea, ihohuokosten suolaa.
Paperin läpi kuultaa toinen paperi johon on kerätty jonkinlaista kirjoitusta: ennen tunnistamista kirjaimet muistuttavat eläimen jälkiä ne muistuttavat ruumista lumen alla joka voisi olla kone tai pensasaita ne muistuttavat luita sanojen muodossa ne muistuttavat
“
Saana Erkkilä
Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle?
Olen aina lähestynyt runoutta hyvin erityisellä mielenkiinnolla ja rakkaudella. Runous tuntuu minulle kaikkein luonnollisimmalta tyylilajilta sekä lukijana, että kirjoittajana.
Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi?
Jokin aura, puheen- tai musiikinkaltaisuus, näyt. Pyrin omissa runoissani samaan.
Raati kuvailee tekstiäsi muun muassa näin: ”lukiessa jää miettimään mikä on tämä paikka tai kuka tulkitsee todellisuutta näin.” Osaatko ottaa kantaa näihin kysymyksiin – millaisesta paikasta ”todellisuuden tulkinnat” runoissasi syntyvät? Mistä saat inspiraatiota ja millainen kirjoitusprosessisi on?
Kirjoitan oman sisäisen lauluni kanssa, eniten saan inspiraatiota musiikista ja koen runouden syntyvän samassa paikassa musiikin kanssa. Yksi osa kilpailuteksteistäni oli kirjoitettu ajatellen tähtitieteilijää havainnoimassa yötaivaan valtavaa kokonaisuutta, asuttuani jonkin aikaa lähellä erästä tähtitornia tämä aihe tuli runoihin. Muiden runojen kohdalla kyseessä voi olla esimerkiksi jokin näky tai musiikissa syntynyt paikka.
“
Lumi oli hänen sylinsä ja valui metsänvihreällä rintakehällä mustassa puunpimeydessä kivien ja ajanmittaamisen alle, siellä olivat hänen valmiutensa pystyyn kohotetut seipäät miekat sukset rivissä vajaa vasten, puu rasahteli hänen vajavaisuuksiaan, yöllä ei ollut ymmärrystä hengittää se tiesi vain käpertyä itseensä, taitella ihmiset pienempään tilaan he luulivat olevansa parkkihallissa, he lakkasivat aistimasta kävelymusiikkia sen katedraaleja, ilmapiirustuksia.
“
Carlos Lievonen
Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle?
Kirjoitan runoja, koska niissä voi kokeilla asioita, joita proosa ei kestä. Runous sallii yhtäältä kirurgisen tarkkuuden ja toisaalta täydellisen ilmaisuun eksymisen. Runous on ainutlaatuinen taidemuoto, vaikka ja koska sen rajat laajenevat jatkuvasti, vältellen tarkkaa määrittelyä. Runouden ajatellaan olevan kuollut, koska se on nykyään niin elävää, että sen on vaikutettava kulissien takaa. Uskon Leevi Lehdon kuuluun mottoon ”Mikään mikä kiinnostaa syntyessään yli seitsemää ihmistä, ei voi muuttaa joukkojen tietoisuutta.” Toivon siis, etteivät kollaasini kiinnosta enää ketään raadin niitä kohtaan osoittaman kiinnostuksen lisäksi.
Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi?
Hyvä runo on sellainen, jolla on jotain sanottavaa, mutta se saa vasta lukijan haluamaan sanoa tuon sanottavan hämmennyksensä lomasta. Hyvä runo on myös kielellisesti taitava ja kaunis. En voi pyrkiä muuhun kuin siihen, mikä tekee itseeni vaikutuksen.
Raati kirjoittaa runoistasi, että ”visuaalinen ilme tuo mieleen punk- ja pienlehtiestetiikan” ja ”runosarja on kuin älykäs puuhakirja, kokoelma harkittua sekoilua”. Kerro hiukan visuaalisesta runoudesta – millainen prosessi kilpailutyösi luominen oli, mistä olet saanut inspiraatiota kollaasitekniikkaan, ja millaisia mahdollisuuksia tekniikka mielestäsi tuo verrattuna tekstimuotoiseen työskentelyyn?
Yritän kollaaseillani etsiä vanhalle tekniikalle uutta ilmaisuvoimaa tarkastelemalla erityisesti tekstin ja kuvan suhdetta. Pyrkimyksenäni on ollut ”poikkitaiteellisuuden” sijaan pyrkiä kuvan ja tekstin erottamattomaan synteesiin ja kaivaa runojen visuaalisuudesta esiin eräänlainen kuvan poetiikka. Lisäksi olen halunnut tutkia kuvien ja kielen suhdetta käsitteisiin, mielikuviin ja ajatteluun. Eniten minua on inspiroitunut monipuolinen lähdemateriaali, joka olisi selvästi viettänyt seuraavan elämänvaiheensa kaatopaikalla, mikäli en olisi pelastanut sitä silvottavaksi. Esimerkiksi vanhentuneiden oppikirjojen leikkely luo aivan uudenlaisen suhteen paperisaasteeseen, painettuun sanaan, ja digitaalisen materiaalisuuteen. Lähdemateriaalin käyttö sallii myös lukijan vieraannuttamisen tekstin ja kuvan arjesta, sekä tuttujen diskurssien uudelleenarvioinnin.
J.H. Erkon kirjoitusilpailu järjestetään 66. kerran vuonna 2022, ja uusi kilpailukausi on avattu. Tekstilaji on proosa, ja raadissa mukana ovat puheenjohtaja, kirjailija Hanna-Riikka Kuisma, kirjailijat Magdalena Hai ja Harry Salmenniemi sekä Kallion lukion opiskelija Johannes Helama.
J. H. Erkon kirjoituskilpailuun voivat osallistua alle 30-vuotiaat kirjoittajat. Osallistua voivat vuonna 1992 syntyneet tai sitä nuoremmat kirjoittajat, jotka eivät vielä ole julkaisseet omaa esikoisteostaan tai tehneet kustannussopimusta. Lehdissä, sosiaalisessa mediassa, omakustanteissa tai antologioissa julkaiseminen ei ole este osallistumiselle (ks. lisätiedot usein kysytyt kysymykset tässä tekstissä alimmaisena).
Palkinnot ovat 1 000 euroa, 700 euroa ja 500 euroa. Lisäksi jaetaan raadin valitsema määrä kunniamainintoja. Rahapalkinnon lisäksi kilpailussa sijoittuneille ja kunniamaininnan saaneille tarjotaan palkinnoksi maksuton kirjoittajakurssi. Palkintokurssilla voittajatekstejä kehitetään eteenpäin asiantuntevassa ohjauksessa.
Kilpailua järjestävät yhteistyössä Suomen Nuoriso-opisto, Suomen Nuorisoseurat ja Nuoren Voiman Liitto.
1.Täytä tietosi lomakkeelle Tietojasi ei käytetä tai tallenneta muuhun tarkoitukseen kuin kirjoituskilpailun osallistumisen kirjaamiseksi.
2.Tallenna kilpailutyösi – Maksimisivumäärä kilpailutyössä on 15 sivua, mahdolliset kansilehdet lasketaan mukaan – Sivu tarkoittaa yhtä A4-arkkia – Fontti, fonttikoko ja riviväli voivat olla mitkä tahansa. Huomioi kuitenkin luettavuus. – Mikäli kilpailutyösi koostuu useammasta lyhyestä tekstistä, laita tekstit samaan tiedostoon. Maksimiyhteispituus on 15 sivua. – Tiedostomuoto PDF – Tiedoston nimeksi nimimerkkisi – Älä merkitse tiedostoon oikeita yhteystietojasi vaan itse keksimäsi nimimerkki ensimmäisen sivun ylälaitaan. Nimimerkki voi olla mikä tahansa sana/sanoja. Nimimerkin tarkoitus on varmistaa, etteivät raadin jäsenet tiedä kenen töitä lukevat. Nimimerkkejä ei julkaista. – Ohjeista poikkeavat tekstit hylätään
3. Liitä kilpailutyösi mukaan lomakkeelle
4. Lähetä lomake, saat automaattisen vahvistuksen sähköpostiisi
Kilpailutekstejä ei palauteta. Voittajatekstien mahdollisesta julkaisusta tiedustellaan palkituilta erikseen. Palkinnot jaetaan lokakuussa 2022. Voittajiin otetaan yhteys henkilökohtaisesti syyskuun 2022 aikana. Kilpailun kaikki tekstit talletetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistoon.
J.H. Erkon kirjoituskilpailun Usein kysytyt kysymykset
Mitä tarkoittaa lyhytproosa?
Lyhytproosa voi tarkoittaa novelleja, lyhyempiä proosatekstejä, sarjamaista kokonaisuutta tai proosarunoa lähelle tulevia tekstejä. Voit itse päättää, ja muoto saa olla myös kokeilevaa.
Voiko osallistua useilla nimimerkeillä?
Vastaus: Ei voi, kilpailuun osallistutaan vain yhdellä kilpailutyöllä ja nimimerkillä.
Voiko nimimerkki olla taiteilijanimi? Voiko osallistua taiteilijanimellä?
Vastaus: Nimimerkki voi olla mikä tahansa, eikä nimimerkkisi ole missään vaiheessa julkinen tieto. Osallistuessasi kilpailuun sinun pitää ilmoittaa oikea nimesi. Nimeäsi ei julkaista missään ilman lupaasi.
Tyttäreni on 14-vuotias. Voiko hän osallistua?
Vastaus: Totta kai. Kilpailussa ei ole alaikärajaa. Yläikäraja on 30 vuotta.
Saako 15 sivun lisäksi olla kansilehti? Pitääkö olla kansilehti?
Vastaus: Ei, kansilehtien ja vastaavien tulee sisältyä 15 sivuun. Kansilehteä ei periaatteessa tarvita mihinkään, mutta sellainen voi harkintasi mukaan kuulua kokonaisuuteen, jos niin haluat.
Saako laittaa useita erillisiä tekstejä samalle sivulle ja onko niiden pituutta rajattu? Pitääkö kilpailutyön olla yhtenäinen teos?
Vastaus: Yksittäisten tekstien pituutta ei ole rajattu – kunhan lähetyksen sivumäärä on maksimissaan 15, on kaikki kunnossa. Huomioithan kuitenkin, että lyhyempiä tekstejä ei saa laittaa useita sivulle.
Laitetaanko mahdolliset useat tekstit erikseen vai yhtenä liitteenä?
Vastaus: Yhtenä tiedostona, kiitos.
Tekstejäni on julkaistu antologiassa ja lehdessä. Voinko osallistua?
Vastaus: Kyllä voit! Osallistua voit, jos sinulla ei ole kustantamon julkaisemaa kaunokirjallista teosta julkaistuna. Omakustanteet eivät ole este osallistumiselle. Omakustanteella tarkoitetaan julkaisua, jonka julkaisemisesta olet maksanut julkaisijalle tai kirjapainolle. Jos tekstejäsi on julkaistu antologioissa tai lehdissä tai muissa medioissa, voit osallistua. Jos olet julkaissut tekstejäsi sosiaalisen median tileilläsi, voit osallistua.
Huomioithan kuitenkin, että tekstejä, jotka kuuluvat kilpailutyöhösi, ei kuitenkaan saa olla julkaistu näissäkään kanavissa, edes nimimerkillä tai taiteilijanimellä.
Millä kokonaisuudella voi osallistua? Mitä tarkoittaa, että teksti on julkaistu?
Vastaus: Kilpailutyösi ei saa sisältää tekstejä, jotka on julkaistu jossain julkisesti. Älä siis sisällytä kilpailukokonaisuuteen tekstejä, jotka on jo julkaistu esimerkiksi lehdessä tai muussa mediassa, antologiassa tai sosiaalisessa mediassa. Jos olet tehnyt postauksen omiin somekanaviisi, lasketaan se julkaisuksi, ja silloin kyseinen teksti täytyy rajata pois kilpailutyöstä. Jos olet lähettänyt tekstisi yksityisviestinä vain rajatulle kaveripiirille esimerkiksi suljetussa Whatsapp-ryhmässä, voit lähettää sen kilpailuun.
On reilua kaikkia kohtaan, että tekstit ovat julkaisemattomia. Näin taataan myös tasapuolisuus raadin työskentelyssä, eli esimerkiksi se, että raadin jäsenet eivät ole sattuneet näkemään kilpailuun osallistuvaa tekstiä aikaisemmin ja näin pysty päättelemään osallistujan henkilöllisyyttä.
Mitä jos olen esittänyt tekstin jossain, kuten open micissa?
Vastaus: Jos olet esittänyt tekstisi yksityistilaisuudessa kuten syntymäpäivillä, voit osallistua kyseisellä tekstillä. Jos tapahtuma on ollut julkinen tilaisuus, kuten open mic, et voi lähettää samaa tekstiäsi kilpailuun.
Mitä raati arvostaa ja mihin raati kiinnittää huomiota?
Vastaus: Raadin kokoonpano vaihtuu vuosittain, joten yhtenäistä linjaa ei ole. Raati kannustaa kilpailijoita omaäänisyyteen ja oman ilmaisun tavoitteluun.
Voinko osallistua samalla tekstillä toiseen kilpailuun?
Vastaus: Kyllä voit.
Kenellä ovat tekijänoikeudet?
Vastaus: Vain ja ainoastaan sinulla. Kilpailun jälkeen olet vapaa päättämään tekstisi julkaisemisesta. Voittajien nimien ja tekstien julkaisuun kysytään myös aina erikseen lupa – ilman lupaa emme julkaise tekstejä tai nimeäsi missään.
Mikä on kilpailun tarkoitus?
Vastaus: Haluamme löytää lahjakkaita ja kiinnostavia kirjoittajia, joista kenties kehittyy kirjailijoita ja muita kirjoittamisen ammattilaisia.
HUOM! Ennakkotiedoista poiketen olemme ottaneet käyttöön koronapassin Koettelevan kirjallisuuden klubilla. Pyydämme varaamaan mukaan koronapassin ja henkilöllisyystodistuksen. Koronapassi luetaan Tiivistämöön tultaessa. Lataathan koronapassin etukäteen puhelimeesi Omakannasta:www.kanta.fi/koronapassi Passin voi printata myös paperille.
Tervetuloa Koettelevan kirjallisuuden klubille!
Avantgarde-teemainen Koettelevan kirjallisuuden klubi järjestetään Suvilahden Tiivistämöllä keskiviikkona 10.11. kello 19-22. Johanna Osváthin ja Sofia Blanco Sequeirosin kuratoimalla klubilla keskusteluvieraana on laajasti kotimaisesta kokeellisesta nykyproosasta kirjoittanut kirjallisuudentutkija, filosofian tohtori Laura Piippo Jyväskylän yliopistosta. Piippo on ollut myös toimittamassa tänä vuonna julkaistua Avantgarde Suomessa -kirjaa (SKS), joka on ensimmäinen suomalaista avantgardetaidetta laajasti käsittelevä teos.
Lisäksi klubilla nähdään monipuolinen kattaus kokeellisia ääntä, musiikkia, visuaalisia elementtejä ja virtuaalitodellisuutta yhdisteleviä esityksiä. Lavalle nousee Eetu Vekki, 29-vuotias helsinkiläinen taiteilija, joka työskentelee kuvataiteiden, esittävien taiteiden, äänen ja musiikin parissa. Eetu Vekin “Laulu ja” -esitys jatkaa kollaasinomaisen työskentelyn avantgardistista perinnettä ja liittää yhteen ihmisten ja ympäristön ääniä, arkistoista löydettyjä materiaaleja sekä itse tuotettua ja muiden tuottamaa säveltaidetta.
Klubilla koetaan myös äänitaiteilija Johanna Sulalammen performatiivinen audiovisuaalinen teos “Restarting Awareness”, joka kommentoi ihmisen ja tietokoneen intensiivistä dialogista suhdetta. Sen ytimessä on oletus ihmisen ja tietokoneen yhteistoiminnassa syntyvästä jaetusta tietoisuudesta ja sen muuntamisesta koettavaksi fantasiaksi. Teos hyödyntää virtuaalitodellisuustekniikkaa osana audiovisuaalista kerrontaa.
Ohjelman viimeistelee AJU & THE ARCH-ORGANISM, alati uudelleenjäsentyvä ja erilaisiin esiintymistilanteisiin mukautuva ääni-olento, joka saattaa tehdä melkein mitä tahansa. Tällä kertaa pienemmällä kokoonpanolla esiintyvä ryhmä saapuu klubille ihmettelemään avantgarde-musiikin perintöä ja hurvittelemaan sen mahdollisuuksilla. Luvassa on kummallisia asioita ja mielummin mitä vain! Odota odottamatonta.
Paikka: Astoria, Iso-Roobertinkatu 14, 00120 Helsinki Aika: 4.12. klo 19 Ennakkoliput myynnissä edullisemmin 3.12. klo 16 saakka: https://ilmoittaudu.nuorenvoimanliitto.fi/nvl100 Ovelta ostettaessa lipunhinta on 25 € + palvelumaksu. Jos haluat, voit ostaa myös tukilipun tapahtumaan hintaan 40 € yllä olevan linkin kautta. Lipulla tuet NVL:n toimintaa ja vastikkeeksi saat Nuori Voima -lehden numeron paikan päältä.
Päivitys 12.11.: tapahtumassa on käytössä koronapassi. Varaathan siis mukaan koronapassin ja henkilöllisyystodistuksen. Lataathan koronapassin etukäteen puhelimeesi Omakannasta:www.kanta.fi/koronapassi Narikka 3€
Tervetuloa vuosisadan bileisiin! Ohjelmassa nähdään NVL:stä ja Nuoresta Voimasta tuttuja hahmoja vuosien varrelta – ohjelmassa nähdään Monika Fagerholmin juhlapuhe satavuotiaalle liitolle, runoilija Peter Mickwitz, kirjailija Anja SnellmanAnna Tuluston ja Aleksis Salusjärven haastattelussa, yhteisesitys Pauliina Haasjoelta, Stina Saarelta ja Taneli Viljaselta, runoelmapoppari Lyyti sekä entisistä ja nykyisistä hallituksen jäsenistä koostuva bändi Pientä jälkipyykkiä, jossa vaikuttavat Marjo Niemi, Matti Kangaskoski ja Eeva Turunen! Menoa tahdittaa myös Samuel Abaijon, eli DJ Moonhead, ja luvassa onkin myös tanssilattialla pyörähtelyä!
Tarkempi aikataulu: Juontajat: Anna Tulusto ja Aleksis Salusjärvi
19.10 Peter Mickwitz, runoja 19.20 Monika Fagerholm, juhlapuhe 19.40 Anja Snellman, muistoja tauko, DJ Moonhead
Marraskuussa käynnistyy Nuoren Voiman Liiton satavuotista historiaa tutkiva luentosarja Sata vuotta nuorta voimaa! Suomalaisen kirjallisuuden kuohuihin sukeltavat luentopäivät pidetään 5.11., 19.11., 26.11. ja 3.12. klo 12 alkaen ja ovat nähtävillä ilmaiseksi verkon välityksellä. Luentosarja toteutetaan yhteistyössä Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden ja yleisen kirjallisuustieteen oppiaineiden kanssa.
Voit seurata luentoja etänä. Zoom-linkki luennoille:
5.11. klo 12-16.40 Keskustakirjasto Oodissa kuullaan avausluentona kirjailija Matti Kangaskosken ”Ei savua ilman tulta — miten yhteisö luo uutta”. Lisäksi professori Risto Turunen luennoi NVL:stä suomalaisen modernismin kehtona, sekä lisäksi Päivi Koivisto haastattelee Anja Snellmania Nuoren Voiman Liiton toiminnasta 70- ja 80-luvuilla.
19.11. klo 12-15.15 Metsätalon salissa kuullaan emeritusprofessori H.K. Riikosen luento Olavi Paavolaisesta, Kati Launiksen luento Tulenkantajien ja koskenniemeläisten suhteesta ja NVL:stä 20-30-luvuilla nähtynä koskenniemeläisiin kuuluneiden Hiiskun sisarten kautta. Lisäksi runoilija, kääntäjä ja tutkija Pauli Tapio pitää luennon Martti Haaviosta, P. Mustapäästä ja Nuoren Voiman Liitosta. Luennolle voi osallistua vain etäyhteydellä.
26.11. klo 12-15.15 Metsätalon salissa kuullaan emeritusprofessori Jyrki Nummen luento suomalaisen ja ranskalaisen kirjallisuuden yhteyksistä, väitöskirjatutkija Reeta Holopaisen luento 1950-luvun runouskeskustelusta sekä yliopistonlehtori Anna Hollstenin luento NVL:n kuohuvasta 60-luvusta. Luennolle voi osallistua vain etäyhteydellä.
3.12. klo 12-16.40 Oodin Maijansalissa kuullaan kirjallisuustieteen dosentin Teemu Ikosen luento tradition merkityksestä NVL:lle ennen ja nyt, tutkija Sanna Nyqvistin luento Nuori Voima -lehdestä kirjallisuuskritiikin kehittäjänä, kirjailija Laura Lindstedtin ja Eino Santasen luento 2000-luvun kokeellisuudesta ja runon ja proosan murroksesta sekä kirjan ulkopuolisesta kirjallisuudesta. Lisäksi tutkija Vesa Haapala haastattelee Helena Sinervoa toiseuden ilmiöistä 1990-luvulla
Kaikki luennot tarkempine otsikoineen:
5.11.
Maijansali, Oodi
Klo 12.00-12.10 Avaus (Reetta Pekkanen & Johanna Osváth) Klo 12.10-13.00 Matti Kangaskoski: Ei savua ilman tulta — miten yhteisö luo uutta Klo 13.00-13.15 Keskustelu Klo 13.15-13.30 TAUKO / Keskustelu jatkuu Klo 13.30-14.15 Risto Turunen: Nuoren Voiman Liitto – Suomalaisen modernismin kehto? Klo 14.15-14.30 Keskustelu Klo 14.30-15.00 TAUKO Klo 15.00-15.45 Päivi Koivisto: Myrskyä ja Kiimaa. Anja Kauranen-Snellmanin muistoja NVL:n toiminnasta. Klo 15.45-15.55 Keskustelu Klo 15.55-16.00 Lopetuspuheenvuoro
19.11. Metsätalo, etäyhteydellä Klo 12.05 H.K. Riikonen: Olavi Paavolaisen tie Kivennavan taiteilijaseurasta Nuoren Voiman Liittoon Klo 13.05 Kati Launis: Hiiskun sisaret ja NVL 20-30-luvuilla – tulenkantajat ja koskenniemeläiset Klo 14.10 Pauli Tapio: Martti Haavio, P. Mustapää ja Nuoren Voiman Liitto
26.11. Metsätalo, etäyhteydellä Klo 12.05 Jyrki Nummi: Ranska ja Suomen kirjallisuus. Yhteyksiä ja kerrostumia. Klo 13.05 Reeta Holopainen: Näkökulmia 1950-luvun runouskeskusteluun Klo 14.10 Anna Hollsten: Nuoren Voiman Liiton kuohuva 1960-luku
3.12. Maijansali, Oodi Klo 12.05 Teemu Ikonen: ”Taide on lyöty teoriojen, käsitteiden kahleisiin: vapauttakaa se!” Tradition merkityksestä NVL:lle 100 vuotta sitten ja nyt Klo 13.05 Laura Lindstedt ja Eino Santanen: ∞ Mouto / Muotö / Muuto / Mootu / Motou / Outom / Utoom / Tuomo / Toomu / Tmuoo ∞ Laura Lindstedt ja Eino Santanen keskustelevat 2000-luvun kokeellisuudesta, runon ja proosan murroksesta sekä kirjan ulkopuolisesta kirjallisuudesta Klo 14.20 Sanna Nyqvist: Nuori Voima kirjallisuuskritiikin kehittäjänä Klo 15.20 Vesa Haapala: Toiseuden ilmiöitä 1990-luvulla – Helena Sinervon haastattelu
