kirjoituskilpailu

J.H. Erkon kirjoituskilpailun voittajat esittäytyvät – kilpailun ykkössijalle Pauliina Kallio

66:nnen kerran järjestetyn J. H. Erkon kirjoituskilpailun on voittanut Helsingissä asuva Pauliina Kallio. Toiselle sijalle sijoittui Maria Bešlić Oulusta, ja jaetulle kolmannelle sijalle sijoittuivat Pihla Tammisto Helsingistä ja Mirjami Sirén, joka on kotoisin Oulusta ja asuu Kauniaisissa. Kilpailulajina oli proosa. Tulokset julkistettiin Helsingin kirjamessuilla Töölö-lavalla torstaina 27.10.

Kilpailuraadin muodostivat tänä vuonna kirjailijat Magdalena Hai ja Harry Salmenniemi, opiskelija Johannes Helama Kallion lukiosta sekä raadin puheenjohtaja, kirjailija Hanna-Riikka Kuisma. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 182 tekstiä.

Alla voittajat esittäytyvät ja voit lukea näytteet heidän kilpailutöistään.

Ensimmäinen sija: Pauliina Kallio

  1. Luonnehdi itseäsi kirjoittajana kolmella sanalla.

Tutkiva, lyyrinen, tarkka.

  1. Miksi kirjoitat juuri proosaa? Mitä pyrit ilmaisemaan proosan avulla?

Suodatan ja tiivistän elämää. Proosa mahdollistaa fiktion, esseen ja omaelämäkerrallisen tekstin yhteen kietoutumisen. Beat-kirjallisuuden rytmi elää rakenteessa ja työntää tekstiä kohti proosarunoutta. Sen muoto muistuttaa kehon virittyneisyydestä ja ajattelun fragmentaarisuudesta. Jännite purkautuu laulun kaltaisena.

  1. Palkintoraati toteaa novellistasi mm. näin: “Novellin rakenne on tiivis ja kirkas, teemat syvenevät loppua kohden. Raskaat aiheet, vaikea äitisuhde ja kolonialismi sulavat tehokkaan, paikoin runollisen kielen ansiosta kertojan keveään arkikuvaukseen hetkellisyydestä ja irti päästämisestä.” Miksi valitsit juuri tämän kerrontatyylin näiden teemojen käsittelyä varten?

Nojaan autoteoreettiseen kirjoittamiseen, jossa tutkimustieto historiallisesta traumasta taustoittaa henkilökohtaista. Trauman käsittely tapahtuu arkisen kerronnan tasolla, pienissä hetkissä, joissa todellisuutta luodaan. Kipu, addiktio ja räävittömyys synnyttävät kepeyttä, kun ymmärrys ylisukupolvisesta jatkumosta kasvaa.

Sitaatti:

“Kerrostalo sijaitsee katoavan kylän keskustassa, puisen kirkon varjossa. Kirkon kyljessä toimii Lapinlahden sairaalan ruumishuone, mummin olohuoneen ikkunasta näkyvät krematorion rautaovet. Minulla on tästä lyhyt matka tuohon tien toiselle puolelle, nauraa mummi. Se on harvoja kertoja, kun näen hänen hymyilevän.”

Toinen sija: Maria Bešlić

  1. Luonnehdi itseäsi kirjoittajana kolmella sanalla.

Intuitiivinen, pohdiskeleva, rehellinen.

  1. Miksi kirjoitat juuri proosaa? Mitä pyrit ilmaisemaan proosan avulla?

Kirjoitan proosaa, koska kertomani tarinat asettuvat luonnostaan proosan muotoon.

  1. Palkintoraadin perusteluissa sanotaan novellistasi mm. näin: “Kirjallisuudesta kirjoittamalla voisi mennä helposti metsään, mutta novellin leikittely kirjallisuustieteen terminologialla ja tekstianalyysilla toimii … Novelli novellin sisällä on kirjoitettu niin hienosti, että lukija unohtaa sitä ympäröivät metatasot ja hyppää kertomuksen imuun.” Miten omasta mielestäsi tasapainottelet kirjoittamisen metatasojen tutkimista ja imaisevaa tarinaa novellissasi?

Ajattelen, että metatasojen avulla on mahdollista rikkoa totuuden illuusio, josta fiktion lumous yleensä syntyy. Metataso kääntää tarinan peilin nurin: se pakottaa lukijan kyseenalaistamaan tekstin ja pohtimaan, mikä tasoista on varsinainen kertomus. Metatasot ovat keino leikitellä kertomuksen ”totuudella”, jos sellaista voi ylipäänsä olla olemassa. Koska novellini käsittelee totuuden ja kertomuksellisuuden kaltaisia teemoja, oli luonnollista upottaa se jo olemassa olevaan diskurssiin, joka heijastuu tekstini kirjallisuusanalyyttisissä pseudoteksteissä.

Sitaatti:

Tieto on tosi uskomus. Yhtäkkiä muistin hänen sivuprofiilinsa elämänkatsomustiedon tunnilla lukion toisen vuoden keväällä, kun talvi oli jo taipunut väistämättömään häviöönsä. Aurinko oli sytyttänyt hänen hiuksensa liekkeihin, hänen silmänsä läpi paistoi valo tyhjänä ja vihreänä kuin uupunut viestinviejä Marathonin taistelussa. Sitten tulivat muut muistot valoa täynnä, sekunneissa valottuva filmi, lumisokeudelta suojaava viilto kaarnanpalassa, kielletyt leikit ja pimennetyn huoneen lattialla vääntelehtivät kehot, roskakanavan dokumentin siamilaiset kaksoset, joiden sydämet olivat ehtineet kasvaa yhteen ennen väistämätöntä leikkausta, joka irrottaisi heidät toisistaan.”

Jaettu 3. sija: Pihla Tammisto

  1. Luonnehdi itseäsi kirjoittajana kolmella sanalla.

näpyttelen vampyyrikomediaa puhelimelleni

  1. Miksi kirjoitat juuri proosaa? Mitä pyrit ilmaisemaan proosan avulla?

Omituinen kysymys. En osaa kirjoittaa runoja.

  1. Palkintoraati kuvailee novelliasi mm. näin: “Miestenvälistä rakkaustarinaa ja menetystä käsitellään yliluonnollisten elementtien kautta hienovaraisen koskettavasti. Aavistus kauhuromantiikasta syventää eheää kerrontaa.” Miten päädyit käyttämään yliluonnollisia elementtejä novellisi tematiikkojen tutkimiseen?

Kirjoitan ja luen paljon fantasiaa, sillä nautin mystisestä ja selittämättömästä: taianomaisesta. Kirjoittaessa raja yliluonnollisen ja realistisen välillä menettää merkityksensä, sillä kun nostaa yliluonnollisen ja realistisen pois, jäljellä on yhtä kaikki tarina. Itselleni merkittävin ero realistisen tarinan ja yliluonnollisen tarinan välillä on lopulta lukijan suhtautuminen.

Etiäislintua varten tein paljon taustatutkimusta luodakseni tunteen siitä, että tämä voisi olla totta. Tarinassa oli kuitenkin alusta asti paikka elämän ja kuoleman rajamailla. Selittämätön antoi minulle mahdollisuuden kirjoittaa Etiäislintuun pelko ja toivo tavoilla, joille Tapanilla on sanat. Ehkä yliluonnollinen on Tapanin tarinassa vain toive siitä, ettei yliluonnollista tarvittaisi.

Luulisin.

Olen ensisijaisesti tarinankertoja. En voi vannoa, että mikään tästäkään oli totta. Joskaan en väitä tarinan ja toden poissulkevan toisiaan.

Mitä taas teemojen käsittelyyn tulee, ollakseni hiukan dramaattinen: en päättänyt käsitellä niitä, ne tulivat ja käsittelivät minut. Ja jos ne päättivätkin tehdä sen pienessä veneessä elämän ja kuoleman rajamailla, kuka minä olen niitä siitä kyseenalaistamaan?

Sitaatti (Etiäislintu):

“Kireys helisi kansilla, kun laiva ennen aamukahdeksaa lähti joutuisasti pitkin jäästä paljastanutta ränniä, piippu tuprusi, syöksi muutaman iloisen liekinpätkänkin lumituiskuun. Linnun katse tuntui muuttuneen painostavammaksi, myrsky heijastui sen valkeista silmistä ja kun olimme hyvän matkaa sataman ulkopuolella, kapteeni yritti ampua sen itse. Laukaukset kajahtelivat kansilla, saivat ihmiset säpsähtelemään ja linnun tepastelemaan paikoillaan aivan kuin se olisi nauranut meille. Älä pelkää, käskin itseäni ja kiristin hampaani yhteen. Se on pelkkä lintu. Talvi on kylmä, ehkä se on eksynyt tänne Siperiasta. Mietin, kuinka se kaikki hävettäisi ja naurattaisi minua palattuani Helsinkiin, mutta silti muiden mentyä sisään, astuin lipputangon luokse ja yritin ravistella linnun liikkeelle. Se vain tuijotti nokkaansa pitkin.”

Jaettu 3. sija: Mirjami Sirén

  1. Luonnehdi itseäsi kirjoittajana kolmella sanalla.

Intuitiivinen, seikkaileva, analyyttinen.

  1. Miksi kirjoitat juuri proosaa? Mitä pyrit ilmaisemaan proosan avulla?

Kirjoitan proosaa, koska haluan kuvailla teksteissäni keskusteluja, toimintaa, ristiriitaisuutta ja muutosta. Kirjoitan mielelläni tarinoita, joissa on useita eri näkökulmia ja haluan antaa äänen erilaisille henkilöhahmoille.

Proosassa minua viehättää eheiden, suurien kokonaisuuksien luominen, joissa pikkuhiljaa paljastuu jokin salaisuus tai mysteeri. Nautin lyriikan kielen ja muodon yhdistämisestä proosaan, ja Perintö-novellissani kokeilin runon asettelun yhdistämistä novelliin.

  1. Palkintoraadin perusteluissa sanotaan novellistasi mm. näin: “Novellia luonnehdittiin koskettavaksi ja kerronnallisesti laadukkaaksi. Vesi toimii tarinassa mielen, aikatasojen ja siirtymien elementtinä.” Millä lailla näet itse veden merkityksen novellissasi?

Vesi esiintyy novellissa toisaalta uhkana ja erottajana, toisaalta yhdistäjänä. Alussa päähenkilö Jasper kävelee jään päällä ja kuvittelee kaikkea sitä, mitä pinnan alla on. Jää on suojaava kuori, ja hän pelkää menneisyyden kipuja, jotka lymyävät kuoren alla. Samaan aikaan hän myös haluaisi, että meri sulaisi, jotta hän pääsisi käsiksi menneeseen. Jää ei kuitenkaan sula pakottamalla, vaan ottaa oman aikansa.

Kun jää lopulta sulaa ja Jasper pääsee tutkimaan mennyttä veljensä kanssa, hän ymmärtää itseään ja perhettään paremmin. Sula vesi yhdistää hänet vuosia sitten kuolleeseen äitiinsä yllättävällä tavalla.

Sitaatti (Perintö):

“Valo saartaa. Bussipysäkillä ei ole katosta, vain likaisesta, auratusta lumesta törröttävä tolppa.

         Kuukausi on kulunut. Selaan puhelimen kalenteria, joudun pyyhkäisemään sitä sormellani liian monta kertaa. Sinä sanoit, että voisimme mennä takaisin viimeistään kesällä. En kehtaa ehdottaa, että yrittäisimme jo aiemmin. Rasiaa kahlitseva jää saattaisi sulaa vaikka sytkärillä tai kuumalla vedellä. En kehtaa myöskään kysyä, muistatko jo.

         Voisin mennä saareen yksin. Olen jo monta kertaa käynytkin
         rannassa,

                                         ottanut askelia jäällä

                              jähmettynyt

                                          ottanut askelia

                              kääntynyt pois.”

J.H. Erkon kilpailukausi on avattu – lue ohjeet perinteikkääseen kirjoituskilpaan

J.H. Erkon kirjoitusilpailu järjestetään 66. kerran vuonna 2022, ja uusi kilpailukausi on avattu. Tekstilaji on proosa, ja raadissa mukana ovat puheenjohtaja, kirjailija Hanna-Riikka Kuisma, kirjailijat Magdalena Hai ja Harry Salmenniemi sekä Kallion lukion opiskelija Johannes Helama

J. H. Erkon kirjoituskilpailuun voivat osallistua alle 30-vuotiaat kirjoittajat. Osallistua voivat vuonna 1992 syntyneet tai sitä nuoremmat kirjoittajat, jotka eivät vielä ole julkaisseet omaa esikoisteostaan tai tehneet kustannussopimusta. Lehdissä, sosiaalisessa mediassa, omakustanteissa tai antologioissa julkaiseminen ei ole este osallistumiselle (ks. lisätiedot usein kysytyt kysymykset tässä tekstissä alimmaisena).

Palkinnot ovat 1 000 euroa, 700 euroa ja 500 euroa. Lisäksi jaetaan raadin valitsema määrä kunniamainintoja. Rahapalkinnon lisäksi kilpailussa sijoittuneille ja kunniamaininnan saaneille tarjotaan palkinnoksi maksuton kirjoittajakurssi. Palkintokurssilla voittajatekstejä kehitetään eteenpäin asiantuntevassa ohjauksessa. 

Kilpailua järjestävät yhteistyössä Suomen Nuoriso-opisto, Suomen Nuorisoseurat ja Nuoren Voiman Liitto.

Kilpailun ohjeet, usein kysytyt kysymykset:

Kilpailuohjeet 2022 

Toimita tekstilähetyksesi 31.3.2022 klo 23.59 mennessä tällä lomakkeella: https://ilmoittaudu.nuorenvoimanliitto.fi/erkonkilpailu2022

1.Täytä tietosi lomakkeelle 
Tietojasi ei käytetä tai tallenneta muuhun tarkoitukseen kuin kirjoituskilpailun osallistumisen kirjaamiseksi. 

2.Tallenna kilpailutyösi 
– Maksimisivumäärä kilpailutyössä on 15 sivua, mahdolliset kansilehdet lasketaan mukaan 
– Sivu tarkoittaa yhtä A4-arkkia 
– Fontti, fonttikoko ja riviväli voivat olla mitkä tahansa. Huomioi kuitenkin luettavuus. 
– Mikäli kilpailutyösi koostuu useammasta lyhyestä tekstistä, laita tekstit samaan tiedostoon. Maksimiyhteispituus on 15 sivua. 
– Tiedostomuoto PDF 
– Tiedoston nimeksi nimimerkkisi 
– Älä merkitse tiedostoon oikeita yhteystietojasi vaan itse keksimäsi nimimerkki ensimmäisen sivun ylälaitaan.  Nimimerkki voi olla mikä tahansa sana/sanoja. Nimimerkin tarkoitus on varmistaa, etteivät raadin jäsenet tiedä kenen töitä lukevat. Nimimerkkejä ei julkaista. 
– Ohjeista poikkeavat tekstit hylätään 

3. Liitä kilpailutyösi mukaan lomakkeelle 

4. Lähetä lomake, saat automaattisen vahvistuksen sähköpostiisi 

Ongelmatilanteissa voit olla yhteydessä erkonkilpailu@nuorenvoimanliitto.fi. Esitäthän mahdolliset kysymykset hyvissä ajoin.

Kilpailutekstejä ei palauteta. Voittajatekstien mahdollisesta julkaisusta tiedustellaan palkituilta erikseen.  Palkinnot jaetaan lokakuussa 2022. Voittajiin otetaan yhteys henkilökohtaisesti syyskuun 2022 aikana. Kilpailun kaikki tekstit talletetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistoon. 

PS. Haluatko palautetta teksteistäsi? NVL:n arvostelupalvelu palvelee osoitteessa  https://nuorenvoimanliitto.fi/arvostelupalvelu 

*** 

J.H. Erkon kirjoituskilpailun Usein kysytyt kysymykset

Mitä tarkoittaa lyhytproosa? 

Lyhytproosa voi tarkoittaa novelleja, lyhyempiä proosatekstejä, sarjamaista kokonaisuutta tai proosarunoa lähelle tulevia tekstejä. Voit itse päättää, ja muoto saa olla myös kokeilevaa. 

Voiko osallistua useilla nimimerkeillä?  

Vastaus: Ei voi, kilpailuun osallistutaan vain yhdellä kilpailutyöllä ja nimimerkillä.  

Voiko nimimerkki olla taiteilijanimi? Voiko osallistua taiteilijanimellä?   

Vastaus: Nimimerkki voi olla mikä tahansa, eikä nimimerkkisi ole missään vaiheessa julkinen tieto. Osallistuessasi kilpailuun sinun pitää ilmoittaa oikea nimesi. Nimeäsi ei julkaista missään ilman lupaasi.    

Tyttäreni on 14-vuotias. Voiko hän osallistua? 

Vastaus: Totta kai. Kilpailussa ei ole alaikärajaa. Yläikäraja on 30 vuotta. 

Saako 15 sivun lisäksi olla kansilehti? Pitääkö olla kansilehti?  

Vastaus: Ei, kansilehtien ja vastaavien tulee sisältyä 15 sivuun. Kansilehteä ei periaatteessa tarvita mihinkään, mutta sellainen voi harkintasi mukaan kuulua kokonaisuuteen, jos niin haluat.  

Saako laittaa useita erillisiä tekstejä samalle sivulle ja onko niiden pituutta rajattu? Pitääkö kilpailutyön olla yhtenäinen teos?  

Vastaus: Yksittäisten tekstien pituutta ei ole rajattu – kunhan lähetyksen sivumäärä on maksimissaan 15, on kaikki kunnossa. Huomioithan kuitenkin, että lyhyempiä tekstejä ei saa laittaa useita sivulle.  

Laitetaanko mahdolliset useat tekstit erikseen vai yhtenä liitteenä?  

Vastaus: Yhtenä tiedostona, kiitos. 

Tekstejäni on julkaistu antologiassa ja lehdessä. Voinko osallistua? 

Vastaus: Kyllä voit! Osallistua voit, jos sinulla ei ole kustantamon julkaisemaa kaunokirjallista teosta julkaistuna. Omakustanteet eivät ole este osallistumiselle. Omakustanteella tarkoitetaan julkaisua, jonka julkaisemisesta olet maksanut julkaisijalle tai kirjapainolle. Jos tekstejäsi on julkaistu antologioissa tai lehdissä tai muissa medioissa, voit osallistua. Jos olet julkaissut tekstejäsi sosiaalisen median tileilläsi, voit osallistua.   

Huomioithan kuitenkin, että tekstejä, jotka kuuluvat kilpailutyöhösi, ei kuitenkaan saa olla julkaistu näissäkään kanavissa, edes nimimerkillä tai taiteilijanimellä.   

Millä kokonaisuudella voi osallistua? Mitä tarkoittaa, että teksti on julkaistu?  

Vastaus: Kilpailutyösi ei saa sisältää tekstejä, jotka on julkaistu jossain julkisesti. Älä siis sisällytä kilpailukokonaisuuteen tekstejä, jotka on jo julkaistu esimerkiksi lehdessä tai muussa mediassa, antologiassa tai sosiaalisessa mediassa. Jos olet tehnyt postauksen omiin somekanaviisi, lasketaan se julkaisuksi, ja silloin kyseinen teksti täytyy rajata pois kilpailutyöstä. Jos olet lähettänyt tekstisi yksityisviestinä vain rajatulle kaveripiirille esimerkiksi suljetussa Whatsapp-ryhmässä, voit lähettää sen kilpailuun.   

On reilua kaikkia kohtaan, että tekstit ovat julkaisemattomia. Näin taataan myös tasapuolisuus raadin työskentelyssä, eli esimerkiksi se, että raadin jäsenet eivät ole sattuneet näkemään kilpailuun osallistuvaa tekstiä aikaisemmin ja näin pysty päättelemään osallistujan henkilöllisyyttä.  

Mitä jos olen esittänyt tekstin jossain, kuten open micissa?  

Vastaus: Jos olet esittänyt tekstisi yksityistilaisuudessa kuten syntymäpäivillä, voit osallistua kyseisellä tekstillä. Jos tapahtuma on ollut julkinen tilaisuus, kuten open mic, et voi lähettää samaa tekstiäsi kilpailuun.   

Mitä raati arvostaa ja mihin raati kiinnittää huomiota?  

Vastaus: Raadin kokoonpano vaihtuu vuosittain, joten yhtenäistä linjaa ei ole. Raati kannustaa kilpailijoita omaäänisyyteen ja oman ilmaisun tavoitteluun.  

Voinko osallistua samalla tekstillä toiseen kilpailuun?  

Vastaus: Kyllä voit.   

Kenellä ovat tekijänoikeudet?  

Vastaus: Vain ja ainoastaan sinulla. Kilpailun jälkeen olet vapaa päättämään tekstisi julkaisemisesta. Voittajien nimien ja tekstien julkaisuun kysytään myös aina erikseen lupa –  ilman lupaa emme julkaise tekstejä tai nimeäsi missään.   

Mikä on kilpailun tarkoitus? 

Vastaus: Haluamme löytää lahjakkaita ja kiinnostavia kirjoittajia, joista kenties kehittyy kirjailijoita ja muita kirjoittamisen ammattilaisia.  

J.H. Erkon kirjoituskilpailun voittajat esittäytyvät – kilpailun ykkössijalle Iiris Miettinen

65:nnen kerran järjestetyn J. H. Erkon kirjoituskilpailun on voittanut Kööpenhaminassa asuva Iiris Miettinen. Jaetulle toiselle sijalle sijoittuivat Anni Kaila Helsingistä, Carlos Lievonen Riihimäeltä ja Saana Erkkilä Tampereelta. Kunniamaininnan kilpailussa saivat Isa Hukka Helsingistä, Hermanni Härmälä Helsingistä, Elli Kuusisto Tampereelta, Riikka Kujanen Turusta sekä Anna Kallio Helsingistä. Kilpailulajina oli runous. Tulokset julkistettiin Helsingin kirjamessuilla Töölö-lavalla torstaina 28.10. 

Kilpailuraadin muodostivat tänä vuonna runoilija ja sanataideohjaaja Juho Kuusi, Annikin Runofestivaalin tuottaja Simo Ollila, opiskelija Deria Kurkan Kallion lukion KirjaKalliosta sekä raadin puheenjohtaja, runoilija Pauliina Haasjoki. Kilpailuun lähetettiin yhteensä 290 tekstiä. 

Alla voittajat esittäytyvät ja voit lukea näytteet heidän kilpailutöistään.

Iiris Miettinen 

Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle?  

Runous on minulle yhtä paljon musiikkia ja tanssia kuin se on kirjallisuutta. Taidan kirjoittaa runoja – tai tanssia niitä paperille – voidakseni tehdä kaikkia kolmea samanaikaisesti. Lisäksi runoja kirjoittamalla hapuilen sekä raivaan tilaa sellaisille olemisen muodoille, joiden ei juuri anneta kielessä näkyä tai kuulua. Etsin kieltä ja sitä kautta tilaa moninaisille sukupuolessa tai -puolissa olemisen tavoille, etsin keinoja kertoa yhdessäolosta muiden lajien kuin ihmisen kanssa. Runous on tapani rakastaa kielen rakoja ja vikoja. 

Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi? 

Rytmi. Liikutun runoista, jotka liikkuvat, joiden rytmi tarttuu minuun ja kuljettaa mukanaan. Minulle vaikuttava runo on usein herkkä, vimmainen, rehellinen itselleen. Sille on antauduttu. Runoilija on antanut runon tulla eikä ole kesyttänyt sitä tylsäksi. Rytmi ja kuunteleminen ovat myös oman kirjoittamiseni ytimessä. Rytmiin paneutumalla toivon voivani mm. häiriköidä järjestyksiä, aurata esiin leikkikenttiä, nauttia ja antaa nautintoa sekä murtaa vastakkainasetteluita.  

Raati toteaa runoistasi näin: ”Tekstit lävistävä kehollisuus on samanaikaisesti haurasta ja voimakasta. Avain kehollisuuden tematiikkaan on kenties otsikossa ”Vallaantua”: voimaantuminen, valta, villiintyminen, laantuminen, kaikki sekaisin kielessä.”. Miten itse kuvailisit kehollisuuden teemojen merkitystä kirjoittamisessasi? Millaista on käsitellä materiaalista kehoa kielen ja runouden voimin? 

Olen kyllästynyt kieli-keho tai mieli-keho  vastakkainasetteluihin ja erotteluihin. En kirjoita kehollisuudesta. Kirjoitan kehossani ja kehollani ja siksi kehoni kuuluu ja tuntuu tekstissäni. Raati osuu naulankantaan mainitessaan “Vallaantua”-otsikon kertovan paljon: jos todella tahdon antaa kehoni “vallaantua”, minun on annettava sen olla läsnä kaikkialla elämässäni, siis myös runoissani.   

Kirjoittamisen hetkellä en irtoa ruumiistani, vaan painaudun niin syvälle ja verevästi sen uumeniin kuin vain voin. On kyse herkistymisestä ja on kyse kolonialismista ja kapitalismista juontavan kehoja väheksyvän, rajoittavan, määrittelevän ja määräävän ajattelun purkamisesta. Kieli osuu kehoihin, koskettaa, satuttaa ja hellii kehoja. Kun suuntaamme kieltä toisiimme, suuntaamme sitä väistämättä toistemme kehoihin. Kirjoitan, koska olen kosketusta tunteva ja tarvitseva eläin ja kieli on yksi raajoistani. 

“ 

kesii, venyy, hikii  

Tuiki tuiki, juonne minusta raju, minun puskema lemu, hellä syys!  

Kesii liikaa kieltä. Ruuhka nielussa, leuoissa melu  

sumu, roju, helisevä tajunta  

TÄLLE TODELLE OLOLLE KATVEISSA  puiden pulsseissa  
olo varpaissa, korsissa  

Nälkä kielen ja kehon välissä?  

kivun ja riemun tila se on  

rako jossa raivo, valta, loputon särkyminen  

hellä  

minun monet huitovat runkoni jotka pysyvät pystyssä enemmän kuin osaan sanoa. 

“ 

Anni Kaila 

Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle? 

Olen aina lukenut ja kirjoittanut runoja, ja ison osan runorakkaudestani olen varmaankin perinyt äidiltäni ja isoäidiltäni. Olen kirjoittanut tai ainakin yrittänyt kirjoittaa myös proosaa useaan otteeseen, mutta tunnun aina palaavan takaisin runoihin. Runous on kielen liikettä, siinä on jotain ikuisesti kiehtovaa ja kutsuvaa. Runouden kautta on mahdollista käsitellä valtavia aiheita, aikakausia ja olemassaoloa ja toisaalta aivan pieniä liikahduksia ja yksityiskohtia ilman, että jotain tulee selitetyksi puhki, päätymättä mihinkään yksinkertaistettuun lopputulemaan. 

Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi? 

Vaikutun monenlaisista runoista ja pyrin lukemaan sekä uudempaa että vanhempaa runoutta. Usein minuun tekee vaikutuksen se, jos joku onnistuu käyttämään kieltä tavalla, jota en ole koskaan aiemmin edes ajatellut. Luen mielelläni runoja, jotka leikittelevät kielellä ja onnistuvat tavoittamaan jotain kielen takaista tai esikielellistä. Omissa runoissani kuvaan usein pieniä, yksityiskohtaisia ruumiillisia tapahtumia tai tuntemuksia ja pyrin samalla siihen, että jokin ydin ja tausta on aina havaittavissa ja ikään kuin kuultaa runojen läpi. Erilaiset aistiset ja osin synesteettiset kokemukset ja kuvat kiehtovat minua. Olen kiinnostunut myös luomaan teksteilläni laajempia kokonaisuuksia sekä nivomaan runoutta työhöni tanssi- ja esitystaiteilijana. 

Raadin kommenteissa runoistasi sanotaan muun muassa näin: ”Kokoelma rakentaa yhteyttä kuolleen ja elävän, elottoman ja elollisen välille. Sekä kehoja että kosketeltavaa ainetta kuvataan hellästi.” Mikä sinua houkuttelee elottoman ja elollisen, luonnon ja ihmisen kaltaisten vastinparien välisten yhteyksien tutkimiseen runon keinoin? 

Olen ammatiltani tanssitaiteilija ja olen aina ollut kiinnostunut ruumiista, sen eri kerrostumista, kummallisuuksista ja kokemuksellisuudesta. Koen myös että niin sanotusti elollisella ja elottomalla materialla on yhtä paljon yhteneväisyyksiä kuin eroavuuksiakin, että aineella on kyky ymmärtää ainetta jollakin tasolla. Vastinparien sijaan ajattelen tutkivani runoissani sitä, kuinka erilaiset ruumiit ja materiat vaikuttavat toisiinsa. Olen kiinnostunut myös muistista, jäljistä jotka meistä jäävät ja jotka jäävät meihin. 

Kirjoitin kilpailukokoelman runot erikoisessa tilanteessa, jonkinlaisessa puristuneessa ja käpertyneessä tilassa. Puolisoni odotti sydänleikkausta, ja koronan takia olimme useita kuukausia täysin eristyksissä muista ihmisistä. Samaan aikaan Etelä-Suomessa oli pitkästä aikaa kylmä ja luminen talvi, ja aloin myös tyhjentää äitini asuntoa. Lumi, tavarat, hiljaisuus ja pöly tuntuivat eristävän entisestään kaikesta ympäröivästä. Ajattelin paljon muistia ja menetystä, kovia asioita joiden ympäriltä pehmeät asiat kuluvat ja murskautuvat pois, ja myös sanoja jotka tulisivat talvien mukana menetetyiksi, sanoja lumelle ja jäälle, sitä miten menetys tulee kielen mukana materiaaliseksi. Runoissa on surua ja rakkautta. En kuitenkaan ajattele käsitteleväni surua ja rakkautta aiheina – ne vain ovat, ne tulevat runoihin aina. 

“ 
Sormenjäljet ilmestyvät sivujen reunoihin, puiden haarautuvat oksat.  

Peukalon päättyvä kohouma, saari  
nuolaistessa hilseilevää savea, ihohuokosten suolaa.  

Paperin läpi kuultaa toinen paperi johon on kerätty jonkinlaista kirjoitusta:  
ennen tunnistamista kirjaimet muistuttavat eläimen jälkiä  
ne muistuttavat ruumista lumen alla joka voisi olla kone tai pensasaita  
ne muistuttavat luita sanojen muodossa  
ne muistuttavat 

“ 

Saana Erkkilä 

Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle? 

 Olen aina lähestynyt runoutta hyvin erityisellä mielenkiinnolla ja rakkaudella. Runous tuntuu minulle kaikkein luonnollisimmalta tyylilajilta sekä lukijana, että kirjoittajana. 

 Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi? 

 Jokin aura, puheen- tai musiikinkaltaisuus, näyt. Pyrin omissa runoissani samaan. 

 Raati kuvailee tekstiäsi muun muassa näin: ”lukiessa jää miettimään mikä on tämä paikka tai kuka tulkitsee todellisuutta näin.” Osaatko ottaa kantaa näihin kysymyksiin – millaisesta paikasta ”todellisuuden tulkinnat” runoissasi syntyvät? Mistä saat inspiraatiota ja millainen kirjoitusprosessisi on? 

Kirjoitan oman sisäisen lauluni kanssa, eniten saan inspiraatiota musiikista ja koen runouden syntyvän samassa paikassa musiikin kanssa. Yksi osa kilpailuteksteistäni oli kirjoitettu ajatellen tähtitieteilijää havainnoimassa yötaivaan valtavaa kokonaisuutta, asuttuani jonkin aikaa lähellä erästä tähtitornia tämä aihe tuli runoihin. Muiden runojen kohdalla kyseessä voi olla esimerkiksi jokin näky tai musiikissa syntynyt paikka. 

“ 

Lumi oli hänen sylinsä ja valui metsänvihreällä rintakehällä mustassa puunpimeydessä kivien  
ja ajanmittaamisen alle, siellä olivat hänen valmiutensa pystyyn kohotetut seipäät miekat  
sukset rivissä vajaa vasten, puu rasahteli hänen vajavaisuuksiaan, yöllä ei ollut ymmärrystä  
hengittää se tiesi vain käpertyä itseensä, taitella ihmiset pienempään tilaan he luulivat  
olevansa parkkihallissa, he lakkasivat aistimasta kävelymusiikkia sen katedraaleja,  
ilmapiirustuksia. 

“ 

Carlos Lievonen 

Miksi kirjoitat juuri runoja? Mitä runous tyylilajina merkitsee sinulle? 

Kirjoitan runoja, koska niissä voi kokeilla asioita, joita proosa ei kestä. Runous sallii yhtäältä kirurgisen tarkkuuden ja toisaalta täydellisen ilmaisuun eksymisen. Runous on ainutlaatuinen taidemuoto, vaikka ja koska sen rajat laajenevat jatkuvasti, vältellen tarkkaa määrittelyä. Runouden ajatellaan olevan kuollut, koska se on nykyään niin elävää, että sen on vaikutettava kulissien takaa. Uskon Leevi Lehdon kuuluun mottoon ”Mikään mikä kiinnostaa syntyessään yli seitsemää ihmistä, ei voi muuttaa joukkojen tietoisuutta.” Toivon siis, etteivät kollaasini kiinnosta enää ketään raadin niitä kohtaan osoittaman kiinnostuksen lisäksi. 

Mikä hyvässä runoudessa tekee sinuun vaikutuksen? Mihin pyrit omissa runoissasi? 

Hyvä runo on sellainen, jolla on jotain sanottavaa, mutta se saa vasta lukijan haluamaan sanoa tuon sanottavan hämmennyksensä lomasta. Hyvä runo on myös kielellisesti taitava ja kaunis. En voi pyrkiä muuhun kuin siihen, mikä tekee itseeni vaikutuksen. 

Raati kirjoittaa runoistasi, että ”visuaalinen ilme tuo mieleen punk- ja pienlehtiestetiikan” ja ”runosarja on kuin älykäs puuhakirja, kokoelma harkittua sekoilua”. Kerro hiukan visuaalisesta runoudesta – millainen prosessi kilpailutyösi luominen oli, mistä olet saanut inspiraatiota kollaasitekniikkaan, ja millaisia mahdollisuuksia tekniikka mielestäsi tuo verrattuna tekstimuotoiseen työskentelyyn? 

Yritän kollaaseillani etsiä vanhalle tekniikalle uutta ilmaisuvoimaa tarkastelemalla erityisesti tekstin ja kuvan suhdetta. Pyrkimyksenäni on ollut ”poikkitaiteellisuuden” sijaan pyrkiä kuvan ja tekstin erottamattomaan synteesiin ja kaivaa runojen visuaalisuudesta esiin eräänlainen kuvan poetiikka. Lisäksi olen halunnut tutkia kuvien ja kielen suhdetta käsitteisiin, mielikuviin ja ajatteluun. Eniten minua on inspiroitunut monipuolinen lähdemateriaali, joka olisi selvästi viettänyt seuraavan elämänvaiheensa kaatopaikalla, mikäli en olisi pelastanut sitä silvottavaksi. Esimerkiksi vanhentuneiden oppikirjojen leikkely luo aivan uudenlaisen suhteen paperisaasteeseen, painettuun sanaan, ja digitaalisen materiaalisuuteen. Lähdemateriaalin käyttö sallii myös lukijan vieraannuttamisen tekstin ja kuvan arjesta, sekä tuttujen diskurssien uudelleenarvioinnin. 

Iiris Miettisen kuva: Niilo Miettinen  

Anni Kailan kuva: Sakari Viika  

Saana Erkkilän kuva: Saana Erkkilä  

Carlos Lievosen kuva: Alan Avila Pulido 

Nuoren Voiman Debytoi runoilijana -kilpailu auki 30.4. saakka

Nuori Voima -lehti järjestää jälleen perinteisen Debytoi runoilijana -kilpailun. Kilpailu järjestetään 26. kerran ja kilpailuun voivat osallistua kaikenikäiset tekijät, jotka eivät ole julkaisseet kaunokirjallista teosta tai joilla ei ole kustannussopimusta teoksen julkaisemisesta. Lehdissä julkaistut tekstit tai omakustanteet eivät ole este. Kilpailuun osallistuvien tekstien tulee olla ennen julkaisemattomia. Osallistua voi myös visuaalisella runolla tai äänitteellä. Kilpailuaika on 17.3.-30.4.2020.

Voittajien töitä julkaistaan Nuori Voima –lehden Möykky-numerossa (3-4/2020), jonka päätoimittavat esitystaiteilijat Emilia Kokko ja Elina Minn. Voittajat julkistetaan Runokuu-festivaalin yhteydessä elokuussa 2020.

Lue lisää kilpailusta ja kilpailuohjeet lehden nettisivuilta: https://nuorivoima.fi/lue/juttu/on-aika-debytoida-runoilija