Nuoren Voiman Liitto järjestää jälleen runousohjelmaa sekä muuta kirjallista keskustelua Helsingin kirjamessuille. Päänäyttämönä toimii tunnelmallinen Töölö-lava messuhallin päätyseinustalla.
Messujen aikana lavalla kuullaan runoilijoita, pohditaan rakkautta ja rajattomuutta, käsitellään surun ja matkan teemoja, sukelletaan tuoreisiin klassikkokäännöksiin sekä julkistetaan perinteikkään J.H. Erkon kirjoituskilpailun voittajat. Ohjelmaamme löytyy myös Lonna-salista kritiikkikeskustelun verran.
Lämpimästi tervetuloa tapaamaan meitä uusia ja vanhoja liittolaisia osastolle 7c149, Töölö-lavan viereen.
Alta löydät ohjelmamme kokonaisuudessaan. Kirjamessujen muuhun ohjelmaan taas voit tutustua täällä.
Torstai 24.10.
Onko tulevaisuudessa kritiikkiä?
Lonna-sali (Huom! Ei Töölö-lavalla)
To 11:00–11:30
Taidekeskustelu sosiaalisen median aikakaudella on joko kavereiden julkkareissa ja avajaisissa poseeraamista tai yleistävää kaiken haukkumista. Onko ajatuksia herättäville kriittisille huomioille enää tilaa, kun kulttuurikentän tila kurjistuu entisestään? Minkälainen kirjallisuus ja kirjallisuuskeskustelu ovat puolustamisen arvoisia? Tapahtuman järjestää Nuoren Voiman Liitto (NVL) yhteistyössä Suomen arvostelijain liiton (SARV) kanssa.
Nuoret lupaukset – J.H. Erkon kirjoituskilpailun voittajat
Töölö-lava
To 16:00–16:30
Perinteikkään J.H. Erkon kirjoituskilpailun voittajat palkitaan vuoden 2024 proosakaudelta. 68. kerran järjestetyn kilpailun voittajat esittelee raadin päätuomari, kirjailija Anu Kaaja, ja voittajat lukevat näytteitä voittoteksteistään. Nuorille kirjoittajille myönnetyt palkinnot ovat arvoltaan 1000 euroa ensimmäisestä sijasta, 700 euroa toisesta sijasta ja 500 euroa kolmannesta sijasta. Tapahtuman järjestää Nuoren Voiman Liitto yhteistyössä Jane ja Aatos Erkon Säätiön ja Suomen Nuoriso-opisto Paukkulan kanssa.
Jarkko Tontti: Kangasalan ja Jerusalemin runot
Töölö-lava
To 17:30–18:00
Jarkko Tontti keskustelee teoksestaan ”Kangasalan ja Jerusalemin runot”. Runoilijan alter ego Jacasser palaa kirjallisiin parrasvaloihin 15 vuoden tauon jälkeen. Teoksen säkeissä ja proosarunoissa Jacasser on pieni koululainen, akateemista sivistystä Helsingissä ahmiva nuori intellektuelli ja Eurooppaa koluava matkamies. Hän päätyy lopulta Eurooppaakin vanhemman kulttuurin äärelle Jerusalemiin, alituisen pelon ilmapiiriin ja jättää itselleen ominaisen leikin sikseen.
Perjantai 25.10.
Suhteita ja yhteyksiä: Pauliina Haasjoki, Tuukka Pietarinen
Töölö-lava
Pe 13:30–14:00
Runoilijat Pauliina Haasjoki ja Tuukka Pietarinen keskustelevat runoteoksistaan ja niiden luomista yhteyksistä. Pauliina Haasjoen ”Valenssi” tutkii asioiden tapaa ja edellytyksiä muodostaa yhteyksiä. Se näkee suuntautumisemme, ominaislaatumme, ja niiden yhteenlaskut. Miten syntyy sopimus, halu työskennellä ja tulla ravituksi yhdessä? Tuukka Pietarisen ”Sitruunahappokierto” luo aivan omalakisen maailmansa, jossa vesipisara, joka ei vaikuta mihinkään, muuttaa kaiken. Sitruunahappokierto on täyttä runoa elämän muovautuvuudesta, vaihtelevista olomuodoista sekä ihmissuhteista, jotka alkavat ja loppuvat.
Lauantai 26.10.
Nuori Voima: Minne matka, matkakirjallisuus?
Töölö-lava
La 17:00–17:30
Matkakirjallisuuden juuret ovat yhtä syvällä kuin kirjallisuuden juuret. Mutta miten laji voi omana aikanamme ja millaisia aiheita sen avulla voi nostaa esille? Tuoreimman Nuori Voima -lehden teemasta keskustelemassa kirjailijat Anu Kaaja ja Ville-Juhani Sutinen.
Ikuisuuden arvoitus – persialaista runoutta
Töölö-lava
La 18:30–19:00
Ikuisuuden arvoitus avaa ikkunan persialaiseen runouteen 1000-luvulta nykypäivään. Persialainen runous on maailman vanhimpia ja arvostetuimpia kirjallisuuden muotoja. Runouden ja musiikin kautta teos luo tasavertaisen kohtaamisen kahden kulttuurin ja sielunmaiseman välille. Runojen ikiaikaiset teemat yhdistyvät Mehrnoosh Zolfagharin ja Jarkka Rissasen kauniisti soljuvaan musiikkiin. Zolfgari soittaa santuria, 3000 vuotta vanhaa persialaista soitinta, jonka parina on Rissasen akustinen kitara. Kokoelmaan on poimittu puhuttelevia runoja tunnetuilta persialaisilta runoilijoilta kuten Rumi ja Saadi Shirazi sekä arvostetuilta nykyrunoilijoilta kuten Simin Behbahani ja Sayeh. Runot on kääntänyt suomeksi Marjatta Sonninen ja Siamäk Naghian. Runot lausuu persiaksi Siamäk Nahgian.
Keskustelemassa Siamäk Naghian ja Into-kustannuksen äänikirjatuottaja Essi Tapaninen. Mukana ääninäytteitä tästä upeasta iranilaissuomalaisesta teoksesta.
Sunnuntai 27.10.
Mytologioita: Saila Susiluoto, Miia Toivio
Töölö-lava
Su 11:30–12:00
Runoilijat Saila Susiluoto ja Miia Toivio keskustelevat myyttiin, satuun ja kollektiiviseen piilotajuntaan sukeltavista runoteoksista. Susiluodon runojen Akheron on sekä kreikkalainen joki että manalaa halkova virta. Runoissa liikutaan maalla ja kaupungissa, pommisuojissa, rannoilla ja nietoksissa. Surun eri olomuodot ja ajankulku tarttuvat luontoon ja ihmisiin. Ja kaikkea ympäröi turkoosin, vihreän ja sinisen eri sävyissä kimmeltävä vesi, sen luoma muutos. Sanat ja rytmi vievät lukijan nykyhetken polttopisteisiin ja pohjoisen lumen loistoon. Miia Toivion runokokoelma ”Hukka nukka tukka” kysyy: Mikä on sinun onnettomuutesi nimi? Miten sanoa sinulle se sadun suden suu? Teos antaa muodon sille mikä on poissa, ruokkii sitä kädestä.
Heidi Iivari: Meidän suvun miehet – Meie suguvõsa mehed
Töölö-lava
Su 12:00–12:30
Suomen- ja vironkielisen runokokoelman aiheena on perhe sen laajassa merkityksessä. Näkökulma vaihtelee tarkkailevan ja pikkuvanhan lapsen huomioista aikuisen paikoittain armottomaan ja (itse)ironiseen suhdeanalyysiin sekä mustaan huumoriin. Runot kertovat läheisyydestä, välittämisestä ja hengenheimolaisuudesta, mutta myös vieraannuttavasta henkisestä ja fyysisestä lähisuhdeväkivallasta. Meidän suvun miehet / Meie suguvõsa mehed on Heidi Iivarin toinen kaksikielinen runokokoelma. Teoksen nimiruno on liikuttanut kuulijoita ja lukijoita yli sukupolvien ja maiden rajojen. Runo valittiin myös Tarton edustajaksi UNESCON kirjallisuuskaupunkien Slam-O-Vision-lavarunouskilpailuun vuonna 2020. Heidi Iivari on tartonsuomalainen runoilija ja lavarunoilija, joka kirjoittaa ja esiintyy suomeksi ja viroksi. Hänen esikoisrunoteoksensa Tarton sarjarakastaja / Tartu sariarmastaja (Enostone, 2021) sai sekä kriitikoilta että lukijoilta innostuneen vastaanoton, ja siitä on otettu jo toinen painos. Siitä miten Viro ja Tartto tekevät runoilijan Iivarin kanssa keskustelee niin ikään Tartossa runoilijanuran aloitanut Heli Laaksonen.
Elämän esineet ja säikeet: Vilja-Tuulia Huotarinen, Satu Erra
Töölö-lava
Su 12:30–13:00
Runoilijat Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Erra keskustelevat tuoreista runoteoksistaan. Huotarisen kuudennessa runokokoelmassa ”Menettämisestä, säilyttämisestä” tulevat näkyviksi maailmaa liikuttavat yhteydet, syvät säikeet ja konkreettiset viestintävälineet, jotka liittävät elolliset olennot toisiinsa. Satu Erran toisessa runoteoksessa ”Tämä kaikki on liikaa” esineet alkavat puhua omaa kieltään. Sohva kätkee sisuksiinsa edellisen ihmissuhteen rakkauden, varastolaatikko koko nuoruuden villin voiman. Satu Erran runot paljastavat, mikä valta meitä ympäröivillä esineillä on. Teos kiepauttaa näkökulmamme uuteen asentoon ja saa ihmettelemään, mistä elämämme rakentuvat.
Luonnon vieraina: Heli Laaksonen, Miska Repo
Heli Laaksonen ja Miska Repo keskustelevat uusien teoksiensa teemoista. Heli Laakosen ”Jatkos” tuo yllättäviä uutisia tutusta varpusesta ja esittelee vähän vieraammat piipot ja peipit. Se paljastaa rotan sisimmän sulotuoksun ja maailman suurimman kukan kalmanhajun. Miksi kaikkien on syytä rakastaa pujoa mutta varoa lillukanvarsia? Kirjailijan itsensä kuvittama teos palaa luonnon ihmeitten äärelle. Miska Revon ”Pilvet” kertoo ihmisestä luonnossa ja luonnosta ihmisessä. Kokoelma on täynnä yllättäviä mielleyhtymiä ja käänteitä, absurdismiakin – aivan kuin ihmismieli ja unet. Runojen kaunis ja omaperäinen kieli tavoittaa asioita ja yhteyksiä, joita emme kiireemme keskellä tule huomanneeksi.
Vuodenaikojen sanat: Sirpa Kyyrönen, Milka Luhtaniemi
Sirpa Kyyrönen ja Milka Luhtaniemi keskustelevat uusista runoteoksistaan. Sirpa Kyyrösen ”Talviunia” on runoteos, jonka kieli kulkee rekistereiden lomassa ja pitää lukijan varpaillaan. Talvipesään sataa, toukka kuivuu seinään paahteisella parvekkeella, Helsingissä alkaa päättymätön lumisade. Vuodenajat ovat vahvasti läsnä myös Milka Luhtaniemen teoksessa ”Tauoton”. Runoissa liikutaan lämpenevissä kevättalven metsissä, uneksuvissa konserttisaleissa ja kesäpäivien kelluvissa raottumissa. Teoksen kieli väreilee katoamisen reunalla ja leikkii hitailla merkityksillä.
Rainer Maria Rilke: Kuvien kirja
Töölö-lava
Su 14:00–14:30
”Kuvien kirja” (Das Buch der Bilder) heijastaa Rainer Maria Rilken kehitystä runoilijana. Hänessä oli herännyt kaipuu nähdä esineiden, luomusten sieluun, ja niin hän kehitti edelleen ajatustaan esineiden muuntamisesta taiteeksi, näkyvän muuntamisesta näkymättömäksi. Runoissa Rilke kaivautuu maisemakokemuksiin, lapsuusmuistoihin, vanhoihin legendoihin ja kaupunkien näkymättömiin hahmoihin, syrjittyihin. Rilken kuvien ja maisemien hienonhienot muutokset, maan ihmeiden hiukkastason siirtymät, antavat kirjalle kestävää merkitystä. Teos sisältää myös suomentaja Arja Meskin laajan kommentaarin, joka taustoittaa runojen syntyhistoriaa, tulkintatraditiota ja Rilken arkkiteemojen kypsymistä luomiskaudesta toiseen. Teoksesta keskustelemassa suomentaja Arja Meski.
Rakkautta ja rajattomuutta: Carlos Lievonen, Elsa Tölli
Töölö-lava
Su 14:30–15:00
Runoilijat Carlos Lievonen ja Elsa Tölli keskustelevat rajattomuutta ja rakkautta eri tavoin uhkuvasta runoudestaan. Carlos Lievosen teos ”Vain heteitä” päästää lukijan kahden rakastavaisen julkeankauniiseen maailmaan, seuraamaan sen herkkää rinnakkaiseloa köynnösten, siitepölyn ja ympärillä virtaavan kanssa. Säkeet ylistävät kaikkea elävää ja näkevät kielenkärjellä, kirjoittuvat maaperästä ja ihosta. Rakastumista ja rakastamista ei ole koskaan kuvattu suomalaisessa lyriikassa näin. Elsa Töllin runoelma ”Diiva räjähtää nurmikoksi” murtaa sydämeen raon ja täyttää sen kevään versoilla, runokielen loputtomilla leimahduksilla ja silkkiturpaisella hellyydellä. Ystävät, rakastajat ja roolittomat saavat osansa show’ssa, elimistöt punoutuvat yhteen. Jossain ruoho unohtuu pitkäksi – ehkä pahin on tapahtunut, ehkä se on jotain syötävää.
Suruun nojaten: Anja Erämaja, Kristiina Wallin
Töölö-lava
Su 15:00–15:30
Anja Erämaja ja Kristiina Wallin keskustelevat runoteoksiensa teemoista. Anja Erämajan kuudes runoteos ”Joku menee aina ensin” on vereslihaista puhetta kuoleman ääreltä, keskeltä elämää. Helsingissä asuva Erämaja on kotoisin Turun saaristosta ja hän on kirjoittanut runoja, proosaa ja lastenkirjoja. Kristiina Wallinin ”Ilmaan uurtuva” sisältää runoja maaksi muuttumisesta ja elollisten hellyydestä. Ihminen painautuu vasten kasvien ja kalojen hiljaisuutta. Surua ei tarvitse paeta, vaan siihen on nojattava.
Ihmisen osa: Veera Antsalo, Tiina Lehikoinen
Töölö-lava
Su 15:30–16:00
Runoilijat Veera Antsalo ja Tiina lehikoinen keskustelevat runokokoelmiensa teemoista. Veera Antsalon neljäs runokokoelma ”Nimettömästä” käsittelee maailmanloppuja ja Luontosuhdetta isolla L-kirjaimella. Ihmiskunnalla on edessään avaruuspuvut ja planeetan hylkääminen. Se ei Luontoa voisi vähempää kiinnostaa. Tiina Lehikoisen runoteos ”Mutta armo on kukka joka laulaa” porautuu ihmisyyden ja kulttuurimme eri kerrostumiin väkevällä otteella. Runojen keskiössä ovat armo, anteeksianto ja rakkaus, toisaalta ihmislajin julmuus sekä uhraaminen, katumus ja hurskastelu.
V. S. Luoma-aho: Teoria
Töölö-lava
Su 16:00–16:30
Runoilija V. S. Luoma-ahon ”Teoria” kulkee genrefiktion lävistämästä todellisuudesta kaupunkiluontoon. Yhtä aikaa ironinen ja huolehtiva, vieraantunut ja kaunis ilmaisu luottaa rytmiin, dialogiin ja vaihteluun. Se liikkuu abstraktiuteen saakka tarkoissa havainnoissa, joissa puut hajoavat väreiksi ja suhinaksi.
Maiseman menneisyys: Kristiina Möller, Tuija Välipakka
Töölö-lava
Su 16:30–17:00
Runoilijat Kristiina Möller ja Tuija Välipakka keskustelevat menneisyyteen ja paikkaan sidotuista runoteoksistaan. Kristiina Möllerin ”Maiseman halkaisema hämärä” on moniulotteiseen mielenmaisemaan sijoittuva runokokoelma ihmisestä toiseuden kokemuksen äärellä. Välähdyksenomaiset näyt, takaumat lapsuudesta, erillisyyden kokemus ja vahva yhteys luontoon kutoutuvat yksilölliseksi kokonaisuudeksi. Tuija Välipakan kuudes runokokoelma ”Saari josta olen poissa” vie lukijansa saareen ja saaressa isältä perittyyn mökkiin. Saaressa asuvat muistot ja lapsuus, valo ja varjo – ja isäkin yhä, sillä tavalla kuin kuolleet rakkaat omissa paikoissaan asuvat.